Siirtolaisuus vei aikanaan paljon väkeä Pohjanmaalta. Nyt maahanmuutto kasvattaa väestöä. Luonnollinen väestökehitys eli alhainen syntyvyys yhdessä kuolleisuuden kasvun kanssa vaikuttaa toiseen suuntaan - muuttoliike taivaaseen on suurta.
Kolmas alueiden väestökehitykseen vaikuttava tekijä, maan sisäinen muutto on liikuttanut ihmisiä hyvin eri tavalla alueilla. Etelä-Pohjanmaalla olisi neljänneksen enemmän väkeä, jos kaikki maakunnassa syntyneet ja vielä elävien kirjoissa olevat asuisivat synnyinmaakunnassaan.
Etelä-Pohjanmaan väestökehitystä leimaa vähäinen vaihtuvuus, ’paljasjalkaisuus’. Maakuntaan ei ole muutettu hanakasti. Etelä-Pohjanmaan asukkaista 77 prosenttia on myös maakunnassa syntyneitä. Jokaisessa muussa maakunnassa vastaava osuus on pienempi. Naapurimaakunnassa Pohjanmaalla osuus on 70 prosenttia ja esimerkiksi Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä 55 prosentin tietämissä.
Etelä-Pohjanmaalle ei muuteta paljon, mutta ei sieltä muuteta paljon poiskaan. Pohjanmaa on samantyyppinen tässä suhteessa. Taas esimerkiksi Kanta-Hämeessä ja Etelä-Savossa sekä lähtö- että tulomuuttoasteet ovat olleet aina korkeita.
Alueiden tulo- ja lähtömuuttoasteet kulkevat pitkälti käsi kädessä – niiden välillä vallitsee Suomessa niin kuin monissa muissakin maissa merkittävä positiivinen korrelaatio. Miksi?
Ketjutus-selityksen mukaan poismuuttaneilta vapautuu työpaikkoja ja asuntoja tulokkaille. Myös muuttoalttiuden kasvu jo kerran muuttaneilla voi selittää yhteyttä, kun muuttamisesta tulee opittu strategia. Opiskelijamuutto selittää myös yhteyttä. Paikkakunnalle muutetaan opiskelemaan ja valmistumisen jälkeen moni muuttaa pois.
Etelä-Pohjanmaalla mikään näistä vaikutusketjuista ei liene vahva ja sekä lähtö- että tulomuuttoasteet jäävät pieniksi muihin maakuntiin nähden.
Väestökehitystä ei kuitenkaan ratkaise tulo- ja lähtömuuttoasteiden suuruus tai pienuus, vaan niiden erotus eli nettomuuton suunta ja suuruus. Viivan alle Etelä-Pohjanmaalla on pitkään jäänyt negatiivinen lukema, mikä on tyhjentänyt maakuntaa.
Etelä-Pohjanmaan keskuksen Seinäjoen tarina on toisenlainen. Seinäjoki on vetänyt puoleensa muuttajia vuodesta toiseen enemmän kuin sieltä on muutettu pois. Pitkään jatkuneen voitollisen muuttoliikkeen seurauksena Seinäjoella syntyneitä on neljänneksen vähemmän kuin siellä nyt asuvia. Nykyisistä seinäjokisista alle puolet, vain 44 prosenttia on myös syntynyt Seinäjoella.
Kauan jatkuneen kaupungistumiskehityksen aikana Seinäjoki on onnistunut pääsemään harvalukuisten kasvukeskusten joukkoon Suomessa. Kasautumis- ja keskittymishyödyt johtavat kasvavaan tuottavuuteen, joka on ollut ratkaisemassa kehitystä. Eräiden kansainvälisten tulosten mukaan kaupungin koon kaksinkertaistuminen johtaa noin viiden prosentin tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun.
Lähes 120 vuotta sitten Väinö Wallin (myöhemmin Voionmaa) muotoili saman asian seuraavasti Suomen talousmaantieto-kirjassa: ”Jo kaupunkien olemassaolo todistaa korkeampaa kehitystä. Voimainsa keskittämisen kautta saavat kaupunkilaiset myöskin välttämättä väestön koko elämään suuremman vaikutuksen kuin hajallansa elävät maalaiset.”
Seinäjoen kasvu on vetänyt lähialueita mukanaan, mutta ei koko Etelä-Pohjanmaata. Ajanjaksoa 1990–2022 koskevassa tilastotarkastelussa nähdään, että maakunnissa, joissa kaupunkialueet ovat kasvaneet, maaseudun kokemat väestömenetykset eivät ole nousseet niin suuriksi kuin maakunnissa, joiden kaupunkialueet eivät ole menestyneet. Kaupunki-maaseutuluokittelu perustuu tässä paikkatietoaineistoon ja on kuntarajoista riippumaton.
Etelä-Pohjanmaa ei ole linjassa tämän tuloksen kanssa. Siellä kaupunkialueiden prosentuaalinen väestökasvu on ollut jopa nopeinta eri maakunnista, mutta silti kymmenessä muussa maakunnassa maaseutu on pärjännyt Etelä-Pohjanmaan maaseutualueita paremmin.
Maaseutualueet etsivät uusia kasvun avaimia ja voivat niitä löytää. Silti Etelä-Pohjanmaan menestys nivoutuu myös jatkossa vahvan Seinäjoen varaan.
Hannu Tervo
Jyväskylän yliopiston taloustieteen emeritusprofessori