Maa­seu­tu­elä­mä vei Vaa­sas­ta ko­toi­sin olevan Anne Nurkan men­nes­sään – Lopulta syntyi idea ko­ti­eläin­pi­has­ta Tuo­vi­las­sa

Anne Nurkka on moniosaaja, jolle kotieläinpiha Willilännen pitäminen on osa elämäntapaa. Pihan uusin tulokas on kissanpoika Börje.

Kuva: Emma Takalo

Vaasasta kotoisin olevan Anne Nurkan kotipihalla soi lintujen viserrys ja lampaiden määintä. Tulijaa vastaan hypähtelee iloinen vuohi.

Tällaisen vastaanoton voi saada Mustasaaren Tuovilassa sijaitsevassa Kotieläinpiha Willilännessä, joka on nyt palannut tauoltaan.

– Pidin tätä jo pari vuotta sitten yhden kesän. Sitten meidän pienin poikamme syntyi ja oli välivuosi, kotieläinpihan yrittäjä Anne Nurkka kertoo.

Parisenkymmentä kotieläintä

Lapsuudenkesät Nurkka vietti hevosten kanssa ja kotieläinpihalla eläimiä hoitaen. Lisäksi hän on opiskellut Perhon maaseutuoppilaitoksessa.

Jokin elämäntavassa onkin aina kiehtonut Nurkkaa, ja lopulta syntyi idea myös omasta kotieläinpihasta.

– Meille oli muutenkin kertynyt kaikenlaisia eläimiä, Nurkka kertoo.

Nyt kotipihalla on vuohien ja lampaiden lisäksi hevosia, sikoja, pupuja, kanoja, kissoja, lehmä sekä koira. Yhteensä eläimiä on noin 20. Useita niistä pääsee silittämään tai ruokkimaan kaurapussilla, jota voi pyytää Nurkalta.

Willilännen vuohi on ahkera maisemanhoitaja, joka mielellään hoitaisi myös mansikkamaata ja kukkaistutuksia.

Kuva: Emma Takalo

Kun lehmä oli vasikka, se kiintyi pihan suomenhevoseen. Nykyäänkin, kun Nurkka ja hevonen lähtevät ratsastamaan, seuraa lehmä perässä juosten ja hyppien ojien yli.

Kuva: Emma Takalo

Leppoisaa ja monipuolista työtä

Nurkka kuvailee kotieläinpihan pitämistä leppoisaksi.

– Vähän niin kuin olisi kesälomalla, ei tämä tunnu työltä.

Nurkan mukaan kotieläinpihalla kouliintuu aikamoiseksi moniosaajaksi.

– Välillä pitää korjata aitoja ja rakentaa uutta. Täytyy pitää siistinä paikkoja, osata hoitaa eläimiä ja pyörittää kioskia, hän kuvailee.

Apuna työnteossa ovat Nurkan oma hevostyttö kavereineen sekä muut hevosharrastajat, jotka pitävät Nurkan laitumella ratsujaan.

Yksi työn parhaita puolia on Nurkan mukaan lapset ja se ilo, kun he pääsevät näkemään ja koskemaan eläimiä.

Syksyllä Nurkka palaa päätyöhönsä Laihian keskuskoulun yläkouluun. Willilännen kotipihan onkin tarkoitus olla auki vieraille heinäkuun loppuun saakka.

Hevosen rullautunut ylähuuli kertoo, että se haistelee erityisen tarkasti.

Kuva: Emma Takalo

Sika nauttii mutakylvystä kuumalla kesähelteellä.

Kuva: Emma Takalo