Suomen maaseutu kohtaa tällä hetkellä suuria haasteita, mutta samalla myös suuria mahdollisuuksia. Samalla kun kaupungit kasvavat ja kehittyvät edelleen nopeaa vauhtia, harvaan asutuilla alueillamme on ongelmia, kuten väestökato, infrastruktuurin puute ja vaikeudet houkutella työvoimaa.
Samaan aikaan kun vaatimukset kestävälle kehitykselle kasvavat, kansallinen keskustelu siitä, kuinka parhaiten luoda pitkäaikaista elinvoimaa maaseudulle, muuttuu yhä haastavammaksi.
Viime lauantaina osallistuin valtakunnalliseen maaseutuparlamenttiin Nurmeksessa. Olen myös täällä eduskunnassa jäsenenä parlamentaarisessa työryhmässä, joka käsittelee maaseudun haasteita. Työryhmä pyrkii löytämään edellytyksiä ja ratkaisuja harvaan asuttujen alueiden vahvistamiseksi ja kehittämiseksi. Hallitus on myös laatimassa maaseutupoliittista ohjelmaa, ja muun muassa nämä kaksi elintä antavat inspiraatiota ohjelmalle.
Maaseutualueet ja harvaan asutut alueet näyttävät hyvin erilaisilta eri puolilla maata. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että meidän maakunnissamme maaseudulla menee suhteellisen hyvin. Todella suuret haasteet ovat osissa Itä-Suomea.
Yhteistä näille kuitenkin on se, että maaseudun tulevaisuuden turvaamisen kannalta tärkeimpiä asioita on toimiva infrastruktuuri kaikilla tasoilla. Tämä näkyy turvallisten teiden, luotettavien internet-yhteyksien ja toimivan joukkoliikenteen tarpeena ja merkityksenä. Nämä investoinnit ovat sekä yritystoiminnan että toimivan arjen perusta. Ilman niitä on vaikea pitää yrittäjiä ja nuoria perheitä maaseudulla.
Toimiva infrastruktuuri luo myös perustan työpaikkojen luomiselle ja uusien yrittäjien houkuttelemiselle alueelle.
Meidän maakunnissamme on vahva pienyritysperinne, mutta monilla näistä yrityksistä on vaikeuksia löytää työvoimaa. Siksi maahanmuutto, sekä muualta Suomesta, että ulkomailta on välttämätöntä työvoiman saannin turvaamiseksi tulevaisuudessa.
Meidän on pyrittävä luomaan viihtyisä ja osallistava ympäristö, jotta maaseudusta tulisi entistäkin houkuttelevampi paikka asua ja työskennellä. Pohjanmaalla olemme tässä hyviä, ja muilla maakunnilla olisi varmasti varaa ottaa meistä mallia.
Turvallisuus maaseutualueilla on myös usein keskustelun aiheena. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden, kuntien ja paikallisyhteisöjen välillä.
Koska etäisyydet terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin voivat olla pitkiä, on erityisen tärkeää varmistaa, että infrastruktuuri ja valmiudet ovat kunnossa sekä jokapäiväisten haasteiden että mahdollisten kriisien varalta.
Kylien ja pienempien yhteisöjen vahva sosiaalinen yhteenkuuluvuus on tässä suhteessa suuri voimavara.
Lopuksi totean, että maaseutualueiden erityispiirteet ja tarpeet on otettava huomioon kansallisessa ja eurooppalaisessa politiikassa.
Meidän maakunnissamme on vahvat perinteet maaseudun kehittämisessä, mutta on välttämätöntä, että paikallisyhteisöjemme ääni kuuluu selkeästi sekä Helsingissä että Brysselissä.
Seuraavalla EU:n rahoituskaudella on ratkaisevan tärkeää, että maaseudun kehittämiselle annetaan näkyvä asema unionin yhteisissä politiikoissa. Tärkeää on myös varmistaa, että meidän maakuntamme saa sille kuuluvan osuuden kansallisessa jaossa.
Vaikuttamalla näihin asioihin voimme varmistaa, että maaseutualueet saavat sekä meillä että Euroopassa sen huomion ja resurssit, joita tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää.
Anders Norrback
RKP:n kansanedustaja Närpiöstä