Kirjoitin taannoin tähän lehteen turvemaan viljelystä ja nautakarjasta. WWF Suomi vastasi tutkijoittensa välityksellä mietelmiini ja tyrmäsi ne tieteeseen vedoten. Heidän mukaansa turvemaa saastuttaa roudan altakin! Heidän teoriansa mukaan soista raivattujen turvepeltojen päästöt saadaan kuriin, kun ne vetetään. Eli ojat tukkoon, kuten ennallistamisessa.
Nyt nämä WWF Suomen ja heidän asiantuntijansa, tutkimusprofessori Kristiina Reginan lausunnot joutuvat outoon valoon, kun asiasta on juuri valmistunut uusi tutkimus. Sen on tehnyt Helsingin yliopistosta ympäristötieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Teemu Juselius-Rajamäki.
”Suomen suot laajenevat sittenkin” -tutkimuksessa todetaan mm. seuraavaa: ”Tutkimuksemme haastaa aiemman oletuksen, että soiden laajuuskasvu olisi pysähtynyt tai hidastunut Fennosskandiassa. Päinvastoin laajuuskasvu on viimeisen 1 500 vuoden aikana kiihtynyt. Se tarkoittaa soiden jatkuvaa laajentumista keskimäärin noin senttimetrin vuodessa.”
Ei ainakaan suota koske luontokato. Lisäksi todetaan: ”Toisaalta, mikäli uudet suoalueet ovat hyvin märkiä, ja saravaltaisia suotyyppejä, voivat niiden metaanipäästöt olla aluksi suuria.” Eli metaania pukkaa, kun turvepeltoja vetetään! Olipas huono keino ruveta ennallistamaan turvepeltoja.
Tämän uuden tutkimuksen ymmärtää kuuluisalla maalaisjärjellä. Siellä pelloilla ja reuna-alueilla kasvaa kaikenlaisia kasveja ja ne kuolevat, kun vesi nousee juurille. Sitten ne kaatuvat ja rupeavat mätänemään. Kuplia vaan nousee! No mädättämällä sitä biokaasua tehdään. Tässä vettämispuuhassa se metaani vaan nousee taivaan tuuliin. Sama koskee myös metsiä. Kun ne suojellaan ja metsää ei hoideta, siellä kaatuu puita tasaiseen tahtiin ja sinne ne mätänevät ja kaasuja syntyy. Ei ihme, kun Suomen metsät muuttuvat päästölähteeksi.
Nautakarjataloutta on syyllistetty pitkään ja hartaasti. Tosissaan tuo on otettu. VTT tutkii lehmien märehtimisestä syntyviä metaani päästöjä. ”Metaanipitoisuuksista tiedetään jo nyt, että ne ovat varsin pieniä ja talteen saaminen ja käsittely vaatii uudenlaista osaamista.” VTT:n erikoistutkija Johanna Kihlman kertoo, että tavoitteena on rakentaa laite, jolla metaani hajotetaan hiilidioksidiksi. ”Tällöin ilmastoa lämmittävä vaikutus olisi huomattavasti pienempi. Metaani hajoaa luonnollisesti ilmakehässä 10–12 vuodessa, mutta se sitoo lämpöä moninkertaisesti enemmän kuin hiilidioksidi.” Näin siis nautakarjapuolella.
Kun tuo vettäminen ja turvepeltojen ennallistaminen tuottaa alkuvaiheessa paljon metaania, niin pitäisikö WWF Suomen ja heidän tukijoittensa ryhtyä keksimään keinoja näitten kohteiden metaanin keräämiseksi ja hajottaa se hiilidioksidiksi. Helikopterilla vain lennättää kuvun turvepellon päälle ja kerää metaanit talteen.
Raha se runnaa tässä ilmaston anekaupassa. Viime vuonna hollantilaisyritys sai myyntiluvan 3-NOP-lisäaineelle. Kun sitä lisätään lehmien rehuun, metaanipäästöistä leikkaantuu jopa 30 prosenttia. Valion ilmasto-ohjelman johtaja Juha Nousiaisen mukaan rehuun sekoitettava lisäaine nostaa maitolitran hintaa sentillä. Saako tuottaja tämän sentin? Tuskin.
Lypsykarjan tuottama metaani on Nousiaisen mukaan biogeenistä, sillä se ei lisää ilmakehän hiilimäärää. Käytännössä hiili kiertää ilmakehästä eläinten syömään rehuun ja vapautuu taas takaisin kiertoon myöhemmin.
Pellolla nurmi kasvaa ja fotosynteesissä sidotaan ilmakehän hiilidioksidia. Sitten lehmä syö sen nurmen ja osa siitä hiilestä vapautuu metaanina ilmakehään. Siellä se 10 vuodessa hajoaa hiilidioksidiksi ja sen jälkeen se on taas käytössä kasvien yhteyttämisprosessiin raaka-aineeksi.
Tämä on normaali kiertokulku ja ollut maailman sivu.
Vihreä Lanka -lehdessä kerrotaan: ”Eli kokonaisuutena ollaan kaukana siitä tilanteesta, että nurmiviljely itsessään olisi hiilinielu – puhumattakaan siitä, että nielun puolelle päästäisiin, kun metaania hönkivät naudat on otettu huomioon.” Näin kaukana ovat käsitykset täysin kansakoulupohjalta ymmärrettävistä asioista.
Kun nautakarjalle viljellään rehua turvepellolla, olen edelleen sitä mieltä, että se on ympäristöteko.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua