Kuuluisa sodankäynnin tutkailija Sun Tzu kirjoitti myös siitä, että on tunnettava vihollinen ja on tunnettava itsensä. Tässä ei saisi sortua satuiluun, koska satuilu aiheuttaa tappion. Miellyttävä makiainen muuttuu häviön tympeäksi mauksi.
Kukaan ei tahdo maanjäristystä eikä sotaa. Jos Suomessa ollaan tästä eri mieltä, niin hämmästelen. Voitollisessakin sodassa syntyy vainajia ja invalideja.
Joskus tapahtuu maanjäristys ja joudutaan sotaan olosuhteiden pakosta. Kaikki täytyy tehdä, ettei aiheudu pakottavia olosuhteita.
Kun olen koulutukseltani sosiologi, niin vuosikymmenestä toiseen huoli kytkeytyy oikeastaan kahteen käsitteeseen. Niiden suhteen pitäisi olla jatkuvasti valppaana ja hereillä.
Nämä käsitteet ovat vieraantuminen ja yhteenkuuluvuus.
Milloin viimeksi käytiin suurta keskustelua vieraantumisesta? Eikö niin, että käsite on jotenkin jopa unohtunut. Vieraantumiseen liittyy eksyneisyyttä. Tärkeä alkaa kadota. Tärkeysjärjestykset vääristyä. Välinpitämättömyys kasvaa. Turhautuminen lisääntyy. Ei koeta osallisuutta. Ei ajatella itseä vastuulliseksi.
Yhteenkuuluvuus on muuta. Silloin ihmisten ja ihmisryhmien välillä on sidoksia ja vastuuta. Halukkuutta taakankantoon. Yhteenkuuluvuuden paikalla voi puhua meisyydestä ja osallistumishalukkuudesta.
Jos tapahtuu maanjäristys tai joudutaan pakosta sotaan, niin silloin näkymä kansakuntaan avautuu. Silloin nähdään miten vieraantunut tai yhteenkuuluva väestö on.
Politiikan tehtävä on tietenkin edistää yhteenkuuluvuutta eikä vieraantumista. Realistinen politiikka perustuu tieteellisesti päteviin tutkimustuloksiin.
Suomalainen sisu ja yhteenkuuluvuus muodostavat parin. Sisukkuutta ei ole siellä missä vallitsee vieraantuminen.
Sisukkuus suurena yhteiskunnallisena ilmiönä kannattelee tiukassa paikassa.
Maailmalla elää käsitys, että suomalainen yhteenkuuluvuus on tänään samanlaista kuin talvisodassa ja jatkosodassa.
Jari Ranta
Vaasa