Talossa täytyy kaksi asiaa olla kunnossa, neuvoi appiukko minua, katto ja perustus, kaiken muun väliltä voi vaihtaa. Olen etsinyt taloa Seinäjoelta jo neljän vuoden ajan, tuloksetta. Hintataso on kova, ja Saimaan rannalla lapsuuden viettäneelle maisematkin ovat vaatimattomat. Mutta jos haaveena on talo keskustasta järven rannalla, saattaa haaveen toteutumattomuuteen Etelä-Pohjanmaalla syy olla haaveessa eikä taloissa.
Entinen työpaikkani kärsi homeongelmasta. Vaatevarasto oli homehtunut ja viranomaiset määräsivät kaiken tuhottavaksi, ettei kenenkään terveys vaarantuisi. Näin ei tapahtunut, koska joukossa oli teatterille mittaamattoman arvokkaita vanhoja pukuja. Toiminta jatkui ja varasto säilyi entisellään. Ihmisten terveys oli sivuseikka pukujen rinnalla.
Nyt taloa etsiessä olen suorastaan neuroottinen haistelija, nuuskijoiden nuuskija – tiesitkö että puhdas sisäilma ei tuoksu eikä haise miltään.
Sisäilmaongelmista alettiin puhua 1990-luvulla. Hirsitalojen aikaan ei tätä ongelmaa kaiketi ollut. Tietotaito tuskin oli samaa tasoa kuin nyt, mutta se saattoi olla erilaista. Tänään rakennettu talo voi olla homepesä jo ensi vuonna. Kiireestä, kustannustehokkuudesta vai tietämättömyydestäkö tämä johtuu?
Rakennuslainsäädäntö määrää, että taloista täytyy tehdä pulloja, joissa ilmanvaihto hoituu koneellisesti eikä ikkunoista ja lattianraoista vetämällä, pelottavaa. Minä en haluaisi pullossa asua!
Seinäjoki ja moni muu Suomen kaupunki painii sisäilmaongelmaisten rakennusten kanssa. Korjauskustannukset ovat mittavat. Päiväkodit ja koulut, julkiset tilat ovat monelle sisäilmaongelmaiselle pelon tyyssijoja.
Moni opettaja on joutunut jättämään työnsä, koska olo ei koulua tai päiväkotia vaihtamalla parane, vaan oireet jatkuvat. Moni lapsi on korvatulehdus- ja muissa ylempien hengitysteiden tulehduskierteessä ja loppu viimein päätyy astmapotilaaksi. Loma-aikoina oireet katoavat.
Tautidiagnoosi koodia kyseiselle oireyhtymälle ei vielä ole. Syytäkään siihen ei tiedetä, miksi kosteusongelmainen tila altistaa jotkut, mutta toiset taas selviävät oireitta.
Olen vahingossa itsekin tehnyt kokeita ulkovarastossamme, jossa ei ole tuuletusta. Sateella varaston kosteuden huomaa selvästi seinän vieressä seisoen. Kaikki siellä varastoitu muuttuu käyttökelvottomaksi lukuun ottamatta puutarhalapiota ja muoviämpäriä. Johtopäätös: kun ilma ei kierrä, ei mikään muu voi hyvin kuin bakteerit ja homeet.
On käsittämätöntä, että taloja rakennetaan Suomessa talvella. Perustus kaivetaan loka- tai marraskuulla. Ja runko tehdään talvella pahimpien ilmojen aikaan, eristeiden ja rakennusmateriaalien lojuessa työmaalla sateessa. Haaveena kun on jouluksi uuteen kotiin. Runko ja keväällä valetut lattiat eivät ole ehtineen kuivua, kun matot jo asennetaan kosteiden betonilattioiden päälle.
Rakentamisestahan minä en mitään tiedä, mutta terveen maalaisjärkeni mukaan näinhän sen ei kai ainakaan kuuluisi mennä.
Liisu Aurasmaa
Kirjoittaja on Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijä.