Kun marjat kypsyvät metsissä, muistutellaan ihmisiä aina siitä, milloin metsän antimia voi myydä verovapaasti ja milloin taas tulot pitäisi ilmoittaa verottajalle. Vaikka säännöt on luotu, niissä on paljon tulkinnanvaraa.
Jos käy noukkimassa metsästä sangollisen mustikkaa ja ryhtyy kaupittelemaan sitä, myynnistä ei tarvitse maksaa veroa. Jos taas voimassa on esimerkiksi suullinen sopimus, joka voidaan rinnastaa työsopimukseen, marjanmyyntitienestit pitäisi pykälien mukaan ilmoittaa verottajalle.
Toisin sanoen, jos naapuri pyytää tuomaan mustikoita seuraavalta marjareissulta ja lupaa maksaa niistä, verottajan kirstuun pitäisi kilahtaa kolikoita.
Omaatuntoa ei ala kolkuttaa, vaikka näitä sääntöjä ei noudattaisi. Huvittaa silti, miten niinkin arkinen ja yksinkertainen asia kuin marjojen poimiminen saadaan monimutkaiseksi byrokratian rattaissa.
STT:n tietojen mukaan luonnonmarjojen taloudellinen arvo on vuodessa yli 120 miljoonaa euroa. Summa kuulostaa suurelta, mutta yksittäinen marjanpoimija ei saalillaan rikastumaan pääse.
Toki innokkaimmat poimijat, jotka ehtivät viettää metsässä päiväkausia ja jotka tietävät parhaat marjapaikat, voivat saada kasaan satojen kilojen saaliin. Ahkerimmat suomalaiset poimivat noin tuhannesta kolmeen tuhanteen kiloa satokaudella, mutta tällaiset poimijat ovat nykyisin todella harvassa.
Viime vuonna Suomessa kerättiin noin 65 miljoonaa kiloa taloudellisesti tärkeimpiä metsä- ja suomarjoja. Ulkomaiset poimijat keräsivät tästä määrästä noin viidesosan.
Vaikka marjoja kerätään nykyisin tehokkaasti, jää sadosta silti metsiin lähes 90 prosenttia. Sienistä kerätään vain noin prosentti, loput jäävät metsään mätänemään.
Marjastaminen jos mikä käy työstä. Poimijoille voisi ennemminkin maksaa siitä, että he keräävät marjoja myös niille, jotka eivät metsään pääse tai ehdi.
Toinen samankaltainen asia, jonka verotusta en voi ymmärtää, on pullojen kerääminen. Tässäkin tapauksessa ihmisille pitäisi maksaa siitä, että he pitävät teiden varret, puistot, rannat ja festarialueet siisteinä muoviroskasta.
Eipä kukaan pullorahoista kertynyttä summaa veroilmoitukseensa täytä, vaikka periaatteessa näin pitäisi tehdä. Ihmetyttää silti, että asiasta pitää edes keskustella.
Luulisi, että verohallinnolla olisi tuottavampiakin verotuskohteita kuin yksityisten ihmisten tekemä yleishyödyllinen työ.
Elina Levijoki