Maakuntauudistuksen lakipaketti lähtee tässä kuussa lausuntokierrokselle. Jos laki etenee suunnitellussa aikataulussa, se tulee voimaan heinäkuussa 2017.
Ensimmäiset maakuntavaalit on tarkoitus järjestää presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä tammikuussa 2018.
Kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä olevat miettivät jo ehdokkuuttaan maakuntavaaleissa. Kokemus ja työ uudessa hallinto-organisaatiossa toimisi epäilemättä hyvänä ponnahduslautana vaikkapa seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Istuville kansanedustajille maakuntavaalit on kaksitahoinen asia. Ylen Pohjanmaan aluetoimituksen kyselyn (29.7.) mukaan toiset pitävät ehdokkuuttaan jo nyt selvänä. Muutamat empivät ehdokkuuttaan kalenteriaan silmäillen. Aika on rajallinen, eikä riitä kaikkien luottamustehtävien täysipainoiseen hoitamiseen.
Toistaiseksi vain kansanedustaja Susanna Koski (kok.) on suoraan kieltäytynyt maakuntavaaleista. Hänen mielestään kenenkään kansanedustajan ei pitäisi olla maakuntavaaleissa ehdolla.
Jos maakuntien ja maakuntavaltuustojen tehtävät määritellään tiedossa olevien esitysten mukaan, kansanedustaja tulisi Kosken mielestä toimimaan kerääjän, jakajan sekä pyytäjän rooleissa samanaikaisesti. Hän näkee siinä selvää ristiriitaisuutta.
Osittain samoin perusteltua ristiriitaa on myös kansanedustajien nykyisissä kunnan- ja maakuntavaltuustojen jäsenyyksissä. Niitä kuitenkin suositaan, sillä kansanedustajan on tärkeä tietää kuntien ja maakuntien asioista.
Äänestäjien ja maakuntien edunvalvonnan uskotaan olevan tehokkaampaa, kun kansanedustaja on selvillä paikallisesta päätöksenteosta ja siinä eteen tulevista asioista. Jääviydestä ei ole koskaan edes keskusteltu.
Maakuntavaalien ehdokkuuteen myönteisesti suhtautuvat Lasse Hautala (kesk.), Vesa-Matti Saarakkala (ps.) ja Peter Östman (kd.) haluavat olla kantamassa vastuuta merkittävästä yhteiskunnallisesta uudistuksesta.
Lainsäätäjiä kiinnostaa, miten sote käytännössä toimii. Kotimaakunnan kehittymiseen halutaan olla vaikuttamassa.
Uudet maakuntavaltuustot tarvitsevat kokemusta ja näkemystä yli koko maakunnan. Tehtävä on vaativa, mutta ei merkittävästi suurempi kuin nykyisten maakunnallisten kuntayhtymien luottamushallinto.
Toisaalta mukaan olisi saatava myös tuoreutta. Maakuntavaltuustoissa olisi oltava niitäkin näkijöitä, joille maakunta on uusien mahdollisuuksien ja innovaatioiden tyyssija.
Kaikkein oleellisinta on, että maakuntavaltuustoihin äänestetyt ottavat tehtävän tosissaan.
Sitoutuminen ja paneutuminen uusiin maakunnan kokoisiin asioihin vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä. Valtuusto ei ole kenenkään palkintopaikka, minkä äänestäjätkin hyvin tietävät.