Maakuntajohtaja Heli Seppelvirta nosti heti eduskuntavaalien jälkeen esiin karut luvut: Etelä-Pohjanmaalta valittiin aivan liian vähän kansanedustajia (IP 6.4.23). Asukkaita maakunnassa on 8 prosenttia enemmän kuin Pohjanmaalla ja kokonaiset 65 prosenttia enemmän kuin Keski-Pohjanmaalla, mutta kansanedustajia silti puolet vähemmän kuin Pohjanmaalla ja saman verran kuin Keski-Pohjanmaalla.
Muutin Etelä-Pohjanmaalle 15 vuotta sitten ja menin töihin silloiselle sairaanhoitopiirille. Halusin tutustua kaikista kunnista tulevien asiakkaideni kotiseutuihin, joten viikonloppuisin ajelimme perheen kanssa ympäri maakuntaa.
Jäi mieleen kaikenlaista – että Lehtimäki oli kaikkein hiljaisin mutta kirkko kaunein, Kauhajoki kokoaan suurempi, Alavudella oli monta sydäntä ja Lapua, sehän oli jo kunnon kaupunki täynnä syvää suomalaista historiaa.
Asukkaisiin tutustuessani huomasin myös, että kunnissa ja kylissä oli poikkeuksellisen kova kotiseuturakkaus. Moon meiltä ja muut on meirän krannista, sanottiin, ja vähän mulkaistiin naapuripaikkakunnan puolelle.
Etelä-Pohjanmaalta väkimäärä lähti laskuun kymmenisen vuotta sitten. Vuosikymmenen aikana asukasmäärä on vähentynyt noin 3 prosenttia. Saman vuosikymmenen aikana synnytysten määrä maakunnassa on pudonnut huimat 27 prosenttia – väkimäärään ei siis voi missään nimessä odottaa kohentumista.
Nuoret lähtevät, synnytysikäiset lähtevät, työikäiset lähtevät. Osa palaa, joku puolisonkin kanssa kuten meidän perheessä, mutta ei kuitenkaan riittävän moni.
Saman vuosikymmenen aikana asenteet Suomessa ovat kärjistyneet ja eriytyneet. Yhä useampi Etelä-Pohjanmaalta pois muuttava kritisoi kotiseutujen sulkeutunutta asennetta.
Viime kuntavaaleissa juuri Etelä-Pohjanmaalla laski naisten osuus valtuustossa melkein joka kunnassa, vastoin valtakunnan suurta trendiä. Ja juuri täällä, Ilmajoen valtuustossa, tänäkin keväänä vastustettiin aktiivisesti kunnan ryhtymistä seksuaalivhemmistöjen pride-suojelijaksi.
Asummeko maakunnassa, jossa kehitys kulkee takapakkia?
Silti Etelä-Pohjanmaalla on verevää elinvoimaa. Täällä kasvaa suomalainen ruoka, täällä on vahva elintarviketeollisuus.
Meillä on myös nopeimmin kasvava kaupunkiseutu eli Seinäjoki, siellä on keskikokoisista kaupungeista eniten peruskoululaisia, Suomen parhaaksi valittu ammattikorkeakoulu. Koko maakunnan kattaa runsas, perinteikäs yrittäjäkulttuuri ja yhä edelleen löytyy sitä vanhaa kunnon kökkähenkeä.
Täällä on kaikki eväät menestykseen, mutta jonkin on muututtava, jotta maakunta edes pysty mukana kehityksessä – saati, että se nousee sen kärkeen.
Minusta on selvää, että Etelä-Pohjanmaalla on löydettävä uudenlainen yhteistyön tapa. Samalla kun edelleen kunnioitetaan vanhoja perinteitä ja kyläkulttuuria, on pystyttävä puristamaan naapurin kättä ja kantamaan kökkäpanos yhteiseen pinoon.
Yhdenkään seutukunnan selviytyminen ei saa riippua sinne keskitetystä omasta kansanedustajasta. Jokaisen mistä tahansa maakunnasta valittavan tai alueella toimivan päättäjän tehtävänä on tuntea koko alueen eri seutujen ominaispiirteet ja tarpeet.
Hyvin valmisteltuna seutuajattelu auttaa jokaista, mutta kyynärpäätaktiikaksi kanavoituna se uhkaa tukahduttaa Etelä-Pohjanmaan kasvun edellytykset.
Soot sieltä ja täältä, Kauhavalta tai Alavudelta, niin oon minäkin, tästä krannista, Seinäjoen kylältä, meirän yhteisestä kodista, Etelä-Pohjanmaalta.
Henna Helmi Heinonen
psykologi, kirjailija,
kaupungin- ja aluevaltuuston varajäsen (kesk.)
Seinäjoki