Paremmat miehet ovat sanoneet, että Suomi on sotapsykoosissa. Yhtä monet ovat varmasti samaa mieltä. Ainakin iltapäivälehtien kissankokoiset kirjaimet puhuvat samaa kieltä. Kyllä nyt uhkaa piisaa.
Rajoilla tuulle idästä ja kovaa. Onneksi on opittu jotakin sitten vuosien takaisesta invaasiosta. Rajasulkujen tiedottamisessakin on menty eteenpäin. Nyt tiedottajina olivat sisäministeri Mari Rantanen ja pääministeri Orpo. Edellisessä tiedotustilaisuudessa tiedottajia oli lähes joka lähtöön.
Markit ovat kunnossa. Valoja palaa raja-asemilla ja puomit ja muut esteet hohtavat, turvallisuutta huokuvassa kunnossa. Oikein voi helpotuksesta huokaista, kun on saatu paikat näyttämään kunnon asemilta. Rajavartiomiesten asut ovat nyt suunniteltu viimeistä kokardien kiiltoa myöten. Kyllä luulisi niiden kiillon tekevän jonkinlaisen vaikutuksen rajan takana tilanteita arvioivien ”fiskaalien” silmiin.
Iso ryhmä poliiseja autoineen, on myös ”roudattu” paikalle. Tässä yritetään nyt kertoa, ettei tänne ole tulemista. Hän uskoo, ken näkee. Jotakin lohtua, siitä kumminkin saa, kun kylmästi lyödään puomit kiinni maahan tulevien nenän eteen. Ihmiset palelevat autoissaan. Ihmisoikeudet käyvät äkkiseltään mielessä, mutta nekin tunteet haihtuvat vähitellen.
A-Talkissa paasataan ja etsitään joka ilta uhkakuvia ja niiden oletusten summaa. On se tosi riemastuttavaa näin joulun alla pohtia elämän totuuksia. Muutama lohduttaja, kuten Risto E. J. Penttilä yritti edes vähän lohduttaa tässä muutama ilta sitten. Harvassa ovat lohduttajat. Toivosta yrittivät presidenttiehdokkaatkin ”piipittää”.
Tekisi mieli sanoa, että ”näillä raukoilla rajoilla”. Äkkiä kova itsetunto nostaa päätään. Ei näin.
Tässä on nyt vain uskottava, kun itse Putin vakuutti radiossa, että Venäjä ei hyökkää Natoa ja Nato-maita vastaan, mutta Leningradiin tulee sotilastukikohta. Niin paljon on tässä maailmaa, näillä maanäärillä nähty, että tuotakin vakuuttelua alkaa hiljakseltaan epäillä.
Radion joululaulussa lauletaan kumminkin rauhaa päälle maan.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa