Korpelalaisuus oli Tornionjokilaaksossa 1930-luvulla vaikuttanut uskonlahko, joka irtautui lestadiolaisuudesta saarnaaja Toivo Korpelan johdolla. Liikkeen hurjimmat vaiheet sijoittuvat aikaan, jolloin Korpelakin oli jo sen jättänyt.
Jon Blåhedin kirjoittama ja ohjaama Valitut kertoo uskonnollisen kultin muodostumisesta saarnaajan vaimon näkökulmasta. Jakob Öhrmanin näyttelemässä Teodorissa on hurmossaarnaaja Sigurd Siikavaaran piirteitä. Teodorin puolisoa Rakelia näyttelee Jessica Grabowsky.
Riipaisevinta on se, että kultin johtaja ei ole yksiselitteisesti roisto. Korpelalaisuus tarjoaa jäsenilleen jotain innostavaa.
– Alusta alkaen sanoin Jakobille, että Teodorin pitää olla myös puoleensavetävä ja miellyttävä, Blåhed kertoo helsinkiläishotellin aulassa.
– Teodoria ei voi helposti diagnosoida.
Korpelalaiset kehittivät omia virsiään ja heidän keskuudessaan levisi pian koittavien lopun aikojen odotus. Kristalliarkin piti noutaa tosiuskovat järven jäältä Palestiinaan.
Tragikoomisuus muuttuu ahdistavuudeksi, kun Blåhed näyttää, miten Teodorin aloitteesta kokoontumisiin tulee mukaan vapaa tai oikeastaan ritualistinen ja vallankäytöksi muuttuva seksi.
– Rakel kutsuu häntä sairaaksi ja Teodor alkaa juoda, mutta alkoholi ei selitä hänen toimintaansa, Blåhed pohtii.
– Tämä on tarina inhimillisestä halusta löytää oikopolkuja valtaan.
Meänkielisyyden eri tulkinnat
Rotterdamin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut Valitut on kaikkien aikojen ensimmäinen meänkielinen elokuva. Se on on ruotsalais-suomalainen yhteistuotanto ja kuvattiin pitkälti Suomen puolella Tornionjokilaaksossa.
Korpelaa näyttelee Samuli Niittymäki ja lahkolaisia muiden muassa Alma Pöysti, Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman.
– Sain mukaan kaikki näyttelijät, joita uskalsin toivoa, Blåhed kertoo.
Valkokankaalla elokuva on tekstitetty suomeksi, vaikka suomalaiseen korvaan kieli kuulostaa vain lievästi murteiselta ja vanhahtavalta. Monet suomen nykyajan paikallismurteet ovat hankalammin ymmärrettäviä.
– Keskustelu siitä, miten tiettyä kieltä ja samalla vähemmistöä katsotaan ja kohdellaan eri maissa, on tervetullutta, ohjaaja sanoo.
Ruotsissa meänkieli on ollut vuodesta 1999 alkaen virallinen vähemmistökieli.
– Mutta Suomessa sitä pidetään murteena. Tämä on uusi asetelma, sillä 1930-luvulla valtioiden raja ei erottanut meänkielisiä yhtä voimakkaasti kuin nyt, Blåhed toteaa.
Vaikka tapahtumat ovat hurjia ja korpelalaisten teoissa on järkyttäviä piirteitä, Valitut tuntuu juuri ajankohtaiselta etenkin kansanjohtajan luonnekuvana. Teodorilla on narsistisia piirteitä, mutta ennen kaikkea kyky luvata jotain suurta ja vastustaa auktoriteetteja.
– Käsikirjoitus valmistui kaksi vuotta sitten, ja olen kyllä hämmästellyt, millaisia asioita maailmanpolitiikassa on sen jälkeen tapahtunut, Blåhed sanoo.
Vaikea puheenaihe
Vuonna 1987 syntynyt Blåhed kasvoi Täräntön kylässä muutaman kymmenen kilometrin päässä Pajalasta, jonka tienoille elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Koulussa opetettiin vähän meänkieltä, mutta niillä tunneilla ei paljoa kuunneltu, ohjaaja kuvailee.
Blåhed ammensi käsikirjoitukseen meänkielisen alueen historiaa käsitelleen Bengt Pohjasen näytelmästä Dagning; röd!, jonka ensi-illan alla Pohjanen sai uhkauksia. Korpelalaisuus oli edelleen niin vaikea aihe 1990-luvun alussa.
– Kun kuulin Korpela-liikkeestä lapsena, vanhempi polvi piti sitä edelleen häpeällisenä, Blåhed kertoo.
Blåhedin isä on Helsingissä syntynyt suomalainen, joka oli nelivuotias perheensä muuttaessa Tukholmaan. Sukunimi on suomennettu Sinisalosta. Hänen äitinsä puolestaan syntyi Ruotsin Tornionjokilaaksossa vanhemmille, jotka osasivat meänkieltä mutta puhuivat lapsilleen ruotsia.
– Tuntuu, että nyt seudulla ollaan valmiita hyväksymään nämä tapahtumat osana omaa kulttuurihistoriaa.
Pohjoisesta elokuvakeskukseen ja takaisin
Blåhed sujahti elokuvanteon maailmaan hierarkian alimmilta portailta. Göteborgissa asuessaan hän meni liikenteenohjaajaksi muutamiin tuotantoihin, ja kuuli neuvon: jos teet nämä työt esimerkillisesti, lisää kyllä riittää.
Vähän yli parikymppinen Blåhed pääsi esimerkiksi Lars von Trierin Melancholiaan kuvausapulaiseksi, kun sitä kuvattiin Trollhättanin studioilla.
Taustalla oli pohjoisruotsalaisen Blåhedin palava halu päästä itsekin alan luovaan työhön. Siihen meni aikansa.
Göteborgin tienoilla on ruotsalaisen elokuvatuotannon kansainvälisin keskittymä. Blåhed eteni apulaisohjaajaksi ja työskenteli kymmenissä elokuvissa ja sarjoissa, joista useissa oli varsin suuri budjetti.
Vaikka Blåhed kokee oman ohjaajanuransa viivästyneen siksi, että hän teki ammatillisesti turvallisia apulaisohjaajan tehtäviä, vuosista oli suuri hyöty.
Valitut-elokuvan suomenruotsalaiset pääosien esittäjät olivat tuttuja tältä ajalta. Jessica Grabowskylla oli iso rooli Silta-sarjan kehittäjien sarjassa Midnight Sun, jota tehtiin kymmenen vuotta sitten. Apulaisohjaaja tutustui Grabowskyyn ja näki, miten tämä työskenteli.
Blåhed sijoitti Pohjois-Ruotsiin myös esikoiselokuvansa Inland tapahtumat, ja Valittujen jälkeen kehitteillä olevat elokuva ja televisiosarja sijoittuvat nekin nimenomaan pohjoiseen.
– Se on minulle tuttu maailma. En ole kotonani Tukholmassa, Blåhed sanoo.