Graffititaide elää nousukautta. Räppiä kuuntelevan lökäpöksyskeittaajan visuaalisesta mielenilmauksesta on kuoriutunut arvostettu taidemuoto.
Dali Ug ja Jani Varismäki maalaavat nimimerkkinsä Rytmikorjaamon sisäpihan aitaan. Varismäen aiemmin maalaamat smurffi ja kärpässienet peittyvät uuteen luomukseen.
– Luvallisilla paikoilla saa maalata myös toisen maalarin työn päälle. Luvattomissa paikoissa niin ei voi tehdä, siellä se tarkoittaa sodanjulistusta, Dali Ug paljastaa.
Dali Ug on taiteilijanimi. Oikeaa nimeään 26-vuotias mies ei halua julkisuuteen. Mystisyyden verho liittyy hänen taiteilijaimagoonsa.
– Olen aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta. Kiinnostuin graffiteista jo yläasteella. Muutaman vuoden tauon jälkeen löysin graffitit uudelleen.
Molempien seinäjokisten maalarien töitä on esillä Seinäjoella Varikko Galleriassa 12. elokuuta avattavassa näyttelyssä Suomi 100 - Graffitimaalareiden näkökulma. Näyttely on avoinna lokakuun alkuun saakka. Esillä on yhdeksän graffitimaalarin töitä, joita voi myös ostaa.
– Graffititaide elää nyt suurta nousukautta. Varikko on juuri oikeanlainen paikka graffititaiteen esittelemiseen. Varikon persoonalliset tilat ja suvaitseva ilmapiiri tukevat hyvin taiteilijan oikeutta ja vapautta ilmaista itseään. Arvostan graffiteja nimenomaan taidemuotona sekä osana urbaania kulttuuria ja kulttuurihistoriaa. taiteilija Minna Herrala Varikko Galleriasta sanoo.
Maalit, suuttimet ja muut tarvikkeet ovat kehittyneet. Ennen käytettiin polkupyörämaalia, jota Seinäjoella haettiin esimerkiksi Topin Autosta Jaakkolantien ja Verkatehtaankadun risteyksessä. Kauppias saattoi kysyä, mihin pojat maalia hankkivat.
– Aina oli sama selitys. Taisivat kaupassa ihmetellä, kun niin monta mummiskaa oli maalattavana, Dali Ug naurahtaa.
Nykyisin graffitimaaleja myydään netissä ja alan erikoisliikkeissä, joista lähimmät löytyvät Vaasasta ja Tampereelta.
Varismäelle vaikutteita ovat antaneet alan lehdet, kuten Spray Can Art ja Subway Art. Graffitin ideana on jättää oma nimimerkki tai terveiset julkiseen paikkaan. Varismäen nimimerkki on Kaom ja porukan tunnus oli CAK eli Crushing Art Kings.
Graffitimaalari on monen mielikuvissa rap-musikkia kuunteleva skeittaaja. Alakulttuuriin liitetään toisinaan myös rikollisuus. Varismäki ja Dali Ug arvelevat, että tällainen leima hidastaa yleisen hyväksynnän saamista taidemuodolle.
Teininä ei tule analysoitua niin pitkälle, miltä toiminta näyttää, kun maalipurkit repussa kalkattaen hipsitään yön pimeydessä ikuistamaan oma leima kaupunkimiljööseen. Nuorten näkökulmasta graffitit eivät olleet yhteisen omaisuuden turmelua, vaan oikeutettu kannanotto ja oman olemassaolon ilmaus.
– Jännitys kiehtoi. Ensimmäisen töherrykseni tein Vaasantien junasillan alle, Varismäki muistelee ja tunnustaa joskus pinkoneensa peltoja pitkin pakoon joko virkavaltaa tai muita aikuisia, jotka keskeyttivät sillanalusen koristelun.
– Keksimme käydä kaupungin tekniseltä puolelta kysymässä, jos saisimme maalata graffiteja SPR:n parkkihallin seiniin. Oli yllätys, että lupa saatiin. Toisena paikkana oli vanha vesitorni ja myöhemmin skeittihalli Vaasantien varressa.
43-vuotias Varismäki on saanut toteuttaa luovuuttaan myös rakennusmaalarin ammatissaan. Tällä hetkellä hän on suuntautunut yhä enemmän taiteen tekemiseen ja maalaa myös akvarelleja. Varikko Gallerian yhteisnäyttelyn jälkeen hänelle on tulossa oma näyttely Apila-kirjastossa.
Teksti: Outi Rantala
Lue artikkeli 9.8.2017 Eparista ja katso videot Facebook-sivuilta.
