Moni perikunta miettii, mitä tehdä kaikella sillä tavaralla, jota vanhemmilta tai mummuilta ja vaareilta on jäänyt jälkeen.
Usein jälkeläiset toivovat saavansa vaikkapa muutaman vuosikymmenen takaisista arabioista mukavan summan ja tarjoavat niitä antiikkiliikkeeseen.
Vaasassa toimivan Prenikka-antiikkiliikkeen yrittäjä Christian Petander sanoo, että suurin osa joutuu pettymään.
– Minulle tarjotaan lähes päivittäin esimerkiksi Arabian ruoka- ja kahviastiastoja, mutta en osta niitä. Ne eivät liiku, niillä ei yksinkertaisesti ole kysyntää. Myös Arabian vanha, sinivalkoinen maisemasarja voi joutua odottamaan ostajaansa pitkään. Toki on olemassa joitakin poikkeuksia, kuten Ulla Procopen Valencia-sarja. Sillä on menekkiä.
Petander ei mielellään ota myyntiin uudistuotannon Aalto-vaasejakaan, joita tarjotaan paljon. Kotimaista käyttölasia ei juurikaan osteta.
Kultakauden taide on arvostettua
Petander sanoo, että ajat ovat muuttuneet todella paljon muutaman vuosikymmenen takaisesta, jolloin ostettiin aivan erilaista antiikkia ja vanhoja esineitä kuin nyt.
Esimerkiksi kuparikannut, kahvimyllyt, Kupittaan savi tai jurvalaiset tyylihuonekalut eivät ole enää vuosiin olleet haluttuja.
– Kuparikannuja ostetaan vain Huutokauppakeisari-ohjelmassa. Myöskään kirjat, taide ja talonpoikaishuonekalut eivät ole suosiossa. Kirjojen arvostus on alamaissa.
Petander kertoo tavanneensa muutaman henkilön, jotka ovat sijoittaneet sievoisia summia taiteeseen tai perineet sitä. He ovat pettyneet karvaasti, kun taiteen arvo kyntää jatkuvasti matalalla.
– Parikymmentä vuotta sitten tauluista sai paljon enemmän rahaa kuin nyt. Poikkeuksen tekee kultakauden taide, kuten Helene Schjerfbeckin, Pekka Halosen tai Hugo Simbergin maalaukset. Käsitykseni mukaan ne käyvät hyvin kaupaksi laatuhuutokaupoissa.
Petander ei halua ennustaa tulevaa, mutta toteaa, että mahdollisesti entiset antiikkiset suosikkituotteet eivät koskaan enää nouse samanlaiseen arvoon kuin vuosikymmeniä sitten.
– Tällä alalla sijoituksensa voi menettää aivan niin kuin osakemarkkinoillakin.
Petander jatkaa listaansa ja toteaa, että hiipuneita ovat myös postimerkkien ja rahojen keräily eli numismatiikka.
– Takavuosina harrastajia oli, mutta niiden keräilijät ovat ukkoutuneet, aivan kuten monen muunkin keräilylajin.
Numismatiikan alakulosta kertoo sekin, että esimerkiksi Petander vie Suomen valtion juhlarahat pääsääntoisesti sulatukseen.
– Sitä kannattaa miettiä myös kulta- ja hopeaesineiden kanssa, sillä kullan ja hopean hinta on korkealla.
Taidelasi pitää pintansa
Vaikka antiikin myyminen ja ostaminen on vähentynyt, laatuesineet ja design pitävät aina pintansa, kuten laadukas kotimainen taidelasi. Esimerkiksi Helena Tynellin aurinkopullot ovat olleet suosittuja jo vuosia.
– Mutta ehkä niidenkin boomi on hieman hiipumassa.
Myös Oiva Toikan linnuille on suuri ostajakunta, kuten myös muulle kotimaiselle taidelasille, esimerkkinä Tapio Wirkkalan, Gunnel Nymanin ja Kaj Franckin tuotannot. Myös design-huonekalut ovat haluttuja sekä Paavo Tynellin valaisimet, Birger Kaipiaisen keramiikka ja Arabian figuurit.
– Ja juuri tällä hetkellä miesten vintagerannekelloja kysytään paljon.
Kotikäynneistä harvoin kauppaa
Petanderin mielestä taiteen aliarvostusta kuvaa sekin, ettei Vaasassa toimi enää yhtään taidekauppaa. Myös antiikkiliikkeiden määrä on vähentynyt.
– Tämä ala on muuttunut hirveästi. Nuoruudessani Vaasassa oli useita kivijalka-antiikkiliikkeitä, muistaakseni kahdeksan.
Tällä hetkellä Prenikan lisäksi Vaasassa toimii vain toinen kivijalka-antiikkiliike Palosaarella. Sen omistajat eivät halunneet haastatteluun.
Petander arvelee, että kivijalkaliikkeiden lopettamiseen on vaikuttanut se, että antiikkia ja vanhoja tavaroita myydään nykyään internetissä monilla erilaisilla sivustoilla.
– Myös perikunnat hyödyntävät netin myyntikanavia. Voikin olla, että kun antiikkikauppias kutsutaan paikalle, on tavaroiden parhaimmisto jo myyty itse. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla listaus esineiden hinta-arvioista, jotka on hankittu esimerkiksi netistä.
Hän sanookin hylkäävänsä kuolinpesiä jatkuvasti. Antiikkikauppiaan ei kannata ostaa niitä, jos parhaat esineet on myyty jo päältä pois.
– 90 prosenttia kotikäynneistä ei johda mihinkään. Lopussa kymmenessä prosentissa voi käydä niin, että yksi ainoa esine pelastaa koko käynnin ja kaupat syntyvät.
Mitä antiikkiliikkeeseen sitten kannattaa tarjota ostettavaksi?
– Jos puhutaan yksittäisistä tavaroista, alle 50 euron esineitä ei kannata edes tarjota.
Hänelläkin niitä on kuitenkin myynnissä, sillä niitä tulee juuri kuolinpesien tyhjäyksissä.
Eniten ostajia Etelä-Suomessa
Petander on toiminut antiikkikauppiaana 13 vuotta. Hän on harrastanut keräilyä lapsesta saakka. Nykyään painopiste on sotahistoriaan liittyvissä esineissä. Niitä ovat esimerkiksi kunniamerkit ja sotapuvut.
Hän kiertää messuilla myymässä esineitään ja myy tuotteitaan netissä. Vain pieni osa liikevaihdosta tulee kivijalkakaupasta.
– Aikaisemmmin kävin messuilla Vaasan pohjoispuolellakin, mutta nykyään enemmän Etelä-Suomessa.
Minkä neuvon Petander antaisi keräilystä kiinnostuneille?
– Kannattaa panostaa laatuun ja kerätä sellaisia esineitä, joita on valmistettu vähän ja joista itse pitää.
