Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksessa (10.1.2026) kritisoitiin uuden Lupa- ja valvontaviraston perustamista asettamalla sen perustaminen vastakkain innovaatioiden tukemiselle ja Suomen talouden pelastamiselle. Lupa- ja valvontavirasto on uusi virasto, joka aloitti toimintansa 1.1.2026, mutta sen tehtävät ja henkilöstö siirtyivät samalla lakkautetuista aluehallintovirastoista, Valvirasta ja ely-keskuksista. Henkilöstömäärä ei uudistuksessa kasvanut.
Siinä missä viraston tehtävistä huolehti aiemmin parikymmentä itsenäistä, erillistä virastoa, nyt useita toimialoja koskevia valtion lupa- ja valvontatehtäviä on koottu yhteen valtakunnalliseen virastoon. Tämä yhdenmukaistaa, sujuvoittaa ja tehostaa lupa- ja valvontatoimintaa, vähentää hallinnon rakenteiden päällekkäisyyksiä ja helpottaa asiakkaita oikean viranomaisen löytämisessä. Suuressa virastossa on leveämmät hartiat digitaalisten palvelujen kehittämiseksi ja resurssien kohdentamiseksi sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Yhdellä isolla, valtakunnallisella virastolla on myös paremmat edellytykset toteuttaa sitä koskevat valtionhallinnon säästövelvoitteet ilman että viraston asiakkaiden näkökulmasta palvelun taso heikentyy kriittisesti.
Lupa- ja valvontavirastolla on keskeinen rooli siinä, että suomalaiset voivat luottaa yhteiskuntaan ja sen toimijoihin, kuten julkisiin palveluihin ja eri alojen yritystoimintaan. Ohjaamalla, valvomalla ja lupa-asioita käsittelemällä virasto varmistaa osaltaan muun muassa sitä, että peruspalvelut ovat lainmukaisia ja yrityksillä on tasapuolinen asetelma toiminnalleen. Yhteiskunnan toimijoihin kohdistuva sääntely ja sen noudattamisen valvonta on oleellinen osa toimivaa oikeusvaltiota ja tukee tasapuolisia toimintaedellytyksiä koko Suomessa. Tätä ei tule nähdä vaihtoehtona talouden kehitykselle vaan pikemmin sen yhtenä tukijalkana.