Vain harvat tietolähteet ovat yhtä luotettavia kuin väestötiedot. Väestön tiedot (Tilastokeskus) kerätään hyvin ja ne ovat oikea-aikaisesti kaikkien saatavilla. Mikäli päätöksentekijät olisivat niitä ehtineet vilkaista, ja niistä saatujen tietojen perusteella toimineet, moniin nykyisiin ongelmiin olisi voitu jo hyvissä ajoin valmistautua.
Aikaa olisi ollut vuosikymmeniä hoitaa tilanne, mutta se vain jotenkin päättäjiltä unohtui. Nyt ollaan todellisten ongelmien äärellä. Syntyvyys on alhaisin vuosisataan, vanhuksien osuus kasvaa ennätyksellisesti, ja työnantajat haikailevat ulkomaisen työvoiman perään.
Kuinka tähän on tultu? Meillä on tarvittavat ajantasaiset tilastot olemassa. Niitä vain ei ole hyödynnetty. Ne eivät ilmeisesti ole olleet tarpeeksi mediaseksikkäitä. Tosiasia on, että tiedoilla ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei (edes) silloin tällöin ajatuksella tarkastella.
Olemmeko me niin kvartaaliin sidottuja, ettemme pysty keskittymään lainkaan strategiseen suunnitteluun. Ei luulisi olevan vaikeaa atk-ohjelmiin asentaa hälyttäviä raja-arvoja, kun tilastot menevät näin pahasti väärään suuntaan.
Väestön kehityksestä voidaan helposti todeta vuosittain syntyneiden määrä, varhaiskasvatukseen siirtyvien määrä, peruskoulunsa aloittavien määrä, 2. asteen koulunsa aloittavien määrä, varusmiespalveluksen aloittavien määrä, yliopistoon ja korkeakouluihin siirtyvien määrä, työelämään siirtyvät, työelämässä olevat, työvoimareservi, maahanmuuttajien määrä, eläkkeelle siirtyvien määrä, kuolleet, väestön kokonaismäärä, keski-ikä jne.
Väestössä tapahtuvat muutokset ovat hitaita, joten aikaa päättäjillä ja tilastonikkareilla on yllin kyllin, jos vain muistavat muutaman kerran kymmenessä vuodessa tilastoja tarkastella ja niiden vaikutuksia seurata.
Tarvittaviin muutoksiinkin jää rutkasti aikaa.
Se, miten maamme väestön kehitys on päässyt tähän tilaan, on jo tutkimisen arvoinen asia. Herää kysymys, että EU:tako varten ajantasaista tietoa tuotetaan, kun sitä ei kerran yhteiskuntapoliittisessa suunnittelussa ja ohjauksessa paremmin hyödynnetä.
Kari Kanerva
hallintotieteiden tohtori, MBA
Vaasa