EU:lla on luontodirektiivi ja erikseen lintudirektiivi. Näissä direktiiveissä on lueteltu tärkeät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Yksi tällainen eläin on jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera).
Keväällä EU:n parlamentti sääti vielä asetuksen luonnon ennallistamiseksi. Sillä tarkoitetaan sitä, että korjataan ihmisen turmelemat villien kasvien ja eläinten elinpiirit luonnollisiksi.
Mutta luontoa ei voi ennallistaa täydellisesti, koska se edellyttäisi ilmaston lämpötilan ennallistamista, eikä ihmiskunta näköjään siihen kykene. Kun ei siihen kyetä, niin pitää sitten varautua sään ääri-ilmiöiden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen.
Luonto on monella tapaa riippuvainen ilmaston lämpötilasta. Erityisesti sen vaikutuksesta vedenkiertoon. Miten estetään jo Etelä-Euroopassa alkanut kuivuminen ja makean veden puute?
Toiseksi elävän luonnon ennallistaminen on mahdotonta siksi, että se muuttuu luonnostaan koko ajan. Karkaa edellä. Sitä ei voi museoida.
Asetuksen määräämiä ennallistettavia ekosysteemejä ovat meret, kosteikot, metsät, niityt, joet ja järvet, nummet, pensaikot, kiviset elinympäristöt ja dyynit.
Yksi tavoite on pölyttäjähyönteisten populaatioiden vähenemisen pysäyttäminen.
Asetus kattaa myös kaupunkien ekosysteemit, viheralueet ja puuston. Siinä säästää rahaa, kun voi jättää muut kuin urheilukenttien nurmikot leikkaamatta, pientareet niittämättä ja puistot ja metsät koskematta.
Kaupunkialueiden viherpeitteisyyden tulee säilyä yli 45 prosentissa ja latvuspeittävyyden yli kymmenessä prosentissa.
Vaasassa ennallistettavana on Pukinjärvi Kemiran jäljiltä.
Ilmaston lämpenemisen myötä Suomessa alkaa menestyä uusia kasvi- ja eläinlajeja. Sitten kun ne ovat kotoutuneet tänne, niin sitten ne eivät ole enää vieraslajeja.
Etelä- ja Keski-Suomen vanhoissa kuusikoissa ovat kirjanpainajakuoriaiset alkaneet viihtyä paremmin ja aiheuttaa tuhoja. Sekin on luonnollista.
Suomessa on jo 12 erämaa-aluetta, joiden yhteispinta-ala on lähes 15 000 km2. Lisäksi on kansallis- ja luonnonpuistoja yhteensä noin 10 000 km2 ja vielä Natura-alueet päälle. Ne eivät siis vielä riitä.
Suomen maapinta-alasta on soita ja turvemaita noin 9 miljoonaa hehtaaria. Nyt kun ilmastosyistä pitää turpeen poltto lopettaa, niin voidaan kuivatusojat tukkia.
Markus E. Myllymäki
Vaasa