Meitä arjessamme ympäröi monenlainen melusaaste. Korvamme ehkä tottuu siihen. Ennen loppuunpalamisvaiheitani en oikeastaan kiinnittänyt meteliin paljonkaan huomiota. Sittemmin olen saanut mahdollisuuden ja ymmärryksen etsiä hiljaisia tiloja retriiteistä tai luonnosta.
Työskentelin väliin kovastikin äänekkäässä ympäristössä niin töissä kuin kotona kahden kovaäänistä soitinta harjoittelevan lapseni kanssa. Lasten soittaessa kirjoittelin kritiikkejäni Pohjalaiseen tai valmistelin oppitunteja. En edes huomannut käyttää kuulosuojaimia työskennellessäni.
Asun lähellä Vaasan Sisäsatamaa ja voin vakuuttaa, että varsinkin kesäviikonloppuina ympäröivä äänimaailma on iltaisin perin häiritsevää ja eräs tietty elokuun viikonloppu ajaa suoranaiseen meluevakkoon niin minut kuin monet muut lähikortteleiden asukkaat.
Vuodenajasta riippuen etäällä ihmisten aiheuttamasta eriasteisesta melusta voi kuunnella pelkästään luonnon monimuotoisia äänimaisemia. Ehkä sekaan mahtuu omien ja ystävien rytmikäs askellus tai suksien suihkina. Muutoin on rauhaisaa.
Erityisen upeita ovat tietysti lintujen soinnut ja aaltojen keinuttaman kevään sulamisjään monimuotoinen musiikki. On narinaa, nirinää, kolinaa, mouahtelua, kilinää ja ohuen jään päällä kulkevan veden pitkitettyä aaltoilevaa huokausta.
Metsässä lumen tultua ja lintujen hiljennyttyä voi kuulla lähes täydellistä lempeää hiljaisuutta. Sateen ropina puun runkoon luo omanlaisensa äänimaailman. Keväällä voi parhaassa tapauksessa kuulla kuinka koivunlehdet puhkeavat. Ääni on hiljaista poksuntaa ja napsahtelua.
Tuulen kulkiessa ikiaikaisen sekametsän läpi kannattaa heittäytyä makuulleen sammaleiselle laakakivelle ja sulkea silmät. Tuulen äänet ovat hyvin rauhoittavia. Siinä on jotain samaa kuin tulen napsahtelussa nuotiossa, mutta viipyilevämpää.
Myös kulttuurimaisemassa voi kokea joskus hyvin rauhoittavaa äänimaailmaa. Istuin eräänä syyspäivänä ystäväni terassilla saaristolaiskylässä. Neljä käpytikkaa huuteli ja väliin kopsutteli puita. Koira ulvoi tarhassaan ja hevonen hirnahti jossain. Mistään ei kuulunut ihmisten tai koneiden ääniä.
Luonnossa äänet eivät riitele keskenään, vaan luovat upean sinfonian. Kaukametsiin ja meren rannoille mennessä kannattaa hiljentää kännykkä tai laittaa se ainakin lentotilaan.
Kun sulkee silmänsä ja avaa korvansa, tulee myös avanneeksi sydämensä ympäröivälle kauneudelle ja oppii rakastamaan sitä.
Meillä on vielä onneksi mahdollisuus monimuotoiseen luonnon äänien kuunteluun eri vuodenaikoina täällä Vaasankin seudulla.
Hyvää Soinnun päivää kaikille!