Kirjailijan ammatissa on sellainen huono puoli, että välillä kulttuuri todellakin on luksusta: mitä lujempaa menee, sitä enemmän taide-elämykset koostuvat oman työhuoneen seinistä.
Ystävien ja sukulaisten lisäksi paitsioon jää paljon mielenkiintoisia näyttelyitä, näytelmiä ja musiikkitarjontaa.
Ylen Mist sä tuut? -sarjan Vaasa-jakso tosin paljasti, että aiemminkin on mennyt ohi kaikenlaista kotikaupungissa kuplinutta.
Ohjelmassa artistit kuten Sebastian da Costa, Setä Tamu, Kuningas Pähkinä, Myyrä, Zaida Viveka, 65uge ja Temaj kertoivat vaasalaisesta kulttuurielämästä asioita, joista kaltaisellani vannoutuneella hevijuntilla on ollut korkeintaan aavistus.
Se pisti miettimään, että meillä on ehkä yleisemminkin sellaista perinnettä, että toimitaan omissa kieli- ja muissa lokeroissa. Taipumusta on myös ollut hakea tarjonta muualta, kotoperäistä tuotantoa vähätellen.
Tämän oman hännän laskemisen vastapainoksi heitän joitakin vinkkejä työhuoneen seinien ulkopuolelta.
Vaasalainen punkkia ja metallia yhdistelevä Grillijono K.O. on julkaisemaisillaan uuden albumin, mutta odottaessa kannattaa kuunnella parin vuoden takaista Napalmia korville -levyä ja erityisesti katsoa musiikkivideoita, joiden kuvailmaisussa on vahvoja vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta.
Vaasalaisessa kirjallisuudessa voi tutustua muun muassa Anne Salovaaraan, jonka romaani Näin piirretään kuu (2019) kertoo opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta. Jo neljä dekkaria julkaisseen Jenni Multisillan viimeisin teos Kuka viimeiseksi jää (2023) ei sijoitu Vaasaan, mutta ongelmien kanssa kamppailevan huvipuiston kuvailuun on varmasti saatu vaikutteita läheltä.
Suosittelen myös käymään Kirkkopuistikon Makers’ Galleryssa, joka jatkaa vaasalaistaiteilija Tapani Tammenpään perintöä ja tuo kuvataiteilijoiden yksityisnäyttelyitä Vaasaan.
Jotkut kokevat taidegallerian kynnyksen yli astumisen dramaattisena tapahtumana, aivan turhaan. Suurimman osan Makers’ Galleryn näyttelyistä olen käynyt katsomassa kävelylenkkivaatteissa koiran kanssa ja tietämättä taiteilijasta etukäteen yhtään mitään.
Suosituksissa on se huono puoli, että jotakin jää aina mainitsematta, ja jotkut asiat odottavatkin yhä listallani.
Ylistystä on kuulunut Vaasan kaupunginteatterin Fredrika R. -näytelmästä, jonka toinen käsikirjoittaja Anneli Kanto on kirjoittanut parin vuoden takaisen Rottien pyhimys -menetysromaanin lisäksi Vaasaan sijoittuvan Pyöveli-teoksen (2015). Teatteri olkoon vuorossa, kun työhuone päästää otteestaan.