Helsingin MM-kisoissa 40 vuotta sitten (1983) tapahtui skandaali. Naisten keihäsratkaisu jäi näkemättä. Se ei ollut vahinko, vaan mielipide. Apuohjaaja huomautti Tiina Lillakin lähtiessä heittämään: ”Sieltä on keihäs tulossa.” Siihen pääohjaaja vastasi: ”Nämä eivät ole kansalliset kisat.” Hän piti kuvan seisoskelevassa välieräjuoksijassa, kun selostaja Pentti Salmi selosti kuvan ulkopuolelta ja alkoi karjua: ”Maailmanmestaruus Suomeen!!!” Sitten katsojat saivat nähdä nurmikolla seisovan keihään ja Lillakin juoksevan sormi pystyssä.
Pikkulapsikin tajuaa, kumpi samanaikaisista näytetään, loppukilpailu vai välierä. Kyseessä oli lisäksi Suomen ainoan kultamitalitoivon ja ME:n haltijan kisan päättävä viimeinen heitto. Juoksija seisoskeli vielä paikallaan. Tiinassa oli yksi ”vika”, suomalaisuus. Ohjaajan ajatustakun mukaan hän ei halunnut suosia suomalaista. Puoli vuotta myöhemmin hänelle annettiin tilaisuus pahoitella virhettä. Hän vastasi leppoisasti hymyillen: ”Ei se ollut virhe. Kyllä mekin tuohtuisimme, jos ulkomaisissa kisoissa näytettäisiin liikaa omia urheilijoita.”
Olen kohdannut suuren ihmisen, joka tärkeilemättä osasi luopua kannastaan. Kiivaasti väittelyssä kantaansa puolustanut kaveri kuuli argumentin, joka sai hänet miettimään, eli hän kuunteli muita. Sitten hän sanoi: ”Niin muuten onkin. Tietenkin se on juuri noin.” Naurahtaen: ”Perun kaiken edellisen ja ryhdyn kiihkeästi väittämään päinvastaista.” Hän ei menettänyt mitään, vaan saavutti kaikkien ihailun ja kunnioituksen.
Toimittaja Arvi Lind luki 31.10.1992 sensaatiouutisen. Paavi Johannes Paavali ll oli päättänyt vapauttaa Galileo Galilein helvetin kiirastulesta. Paavi myönsi lopultakin hänen olleen oikeassa. Maa kiersi Aurinkoa. Mies oli käristynyt kiirastulessa syyttömänä jo 350 vuotta. Paavi katsoi tehneensä järjellisen teon. Pakko. Adolf Hitler totesi kerran: ”Minun ei ole tarvinnut koskaan luopua tai muuttaa niitä käsityksiä, jotka muodostin jo nuorena.”
Suomessa on laajalti vallalla sellainen impivaaralaisuus, että mielipiteensä muuttajia pidetään halveksittavina ”takinkääntäjinä” tai ”tuuliviireinä”, eikä viisastuneina. Yksioikoinen oman mielipiteensä vanki pitää horjumatta kiinni kannastaan, eikä edes kuuntele muita kantoja. Tämä ilmiö estää asioiden eteenpäin menon. Poliitikko kirjoitti kirjan ”Näin se oli”. Vastustaja nimesi kirjansa ”Ei se niin ollut”. Vasta ulkopuoliset hyötyivät kirjoista lukemalla molemmat ja vetämällä johtopäätokset. Televisioväittelyssä kysyttiin, kuka oli lukenut vastapuolen kirjoja. Kukaan ei ollut.
Antiikin viisain ihminen Sokrates kehitti sokraattisen opetusmenetelmän. Siinä hän tietämättömänä esiintyen esitti kysymyksiä kuulijalleen, joka niiden johdattamana tuli oikeaan päätelmään ja luullen sitä omaksi ajatuksekseen pysyi kannassaan lujasti. Ei ole häpeä erehtyä, mutta tyhmyyden pelko estää virheen myöntämisen ja se paljastaa juuri tyhmyyden.
Matti Hurme
Vaasa