Ihmisen elämä muuttuu vammautumisen, pitkäaikaissairauden ja vanhuuden myötä. Elinpiiri entisestä saattaa kaventua paljolti kotiin tai laitokseen. Yksin ei välttämättä enää pysty osallistumaan ja toimimaan. Toimintarajoitteet tuovat haasteita, mutta monenlaiset apuvälineet ja toisten ihmisten apu mahdollistavat paljon. Aina on keinoja, kun on halua.
Ihmissuhteet saattavat muuttua ja joutua koitteelle. Ihmisten yhteydenpito vähenee ja loppuu. Ystävät harvenevat ja katoavat ympäriltä. Vammautunut, pitkäaikaissairas ja vanhus yrittää lopulta pitää yksipuolisesti yhteyttä. Jossain vaiheessa se alkaa tuntua yksipuoliselta kiinnipidolta.
Vammautumisen, pitkäaikaissairauden ja vanhuuden kohdatessa ihmisillä säilyy sama tarve ihmissuhteisiin, ne ovat tärkeitä. On surullista, kun ei pidetä yhteyttä, tulla käymään, kutsuta kylään tai tapahtumiin mukaan, kuten ennen. Vältellään. Toppuutellaan vammautuneen, pitkäaikaissairaan ja vanhuksen ehdotusta osallistua.
Tänä päivänä apuvälineet, parantunut esteettömyys ja henkilökohtainen apu mahdollistavat osallistumisen. Yhteyden pitäminen ja yhdessä tekeminen piristävät ja tuovat mukanaan hyvää mieltä molemmille.
Pitäkää rohkeasti yhteyttä. Pidetään huolta toisistamme ja ollaan ihmisiä toisillemme.
Pitkäaikaissairas ja läheinen