Ulosoton kynsissä elää puolisen miljoonaa kansalaista eli joka kymmenes täysi-ikäinen suomalainen.
Kansanedustaja Aila Paloniemi kirjoitti 31.10. "Ulosotto on kohdistettava todelliseen maksuvaraan". Minä vastasin 6.11. "Ulosoton järjettömyys". Ja vastauksena "Valtakunnanvouti vastaa" 27.11. Jokaisessa näissä on epätarkkuuksia, varsinkin siksi, että kirjoitusten pituus on rajallinen, eikä niissä voi asioita perin juurin selittää.
Villakoiran ydin on se, että ulosoton kahleissa olevien kansalaisten määrä on huolestuttavan suuri, kun viidesosa aikuisista elää velkaorjuudessa. Kun näillä velkaorjilla on perheenjäseniä, alaikäisiä lapsia ja muita syyttömiä, niin ongelma on isompi kuin pelkät numerot ensi silmäyksellä antaisivat ymmärtää.
Ulosoton kirjoilla oleminen luottotietonsa menettäneenä tarkoittaa holhouksessa elämistä kansalaisluottamuksen menettäneenä. Tilastonumeroilla saivartelemisen sijaan pääkysymys kuuluu: Onko todella niin, että yli viidesosaa kansasta täytyy pitää väkivalloin yhteiskunnan ulkopuolella.
Kuten tuossa edellä vihjailin, yhteen kirjoitukseen ei asiatietoa ylen määrin mahdu. Sen vuoksi laitan tähän juttuuni yhden selkoviestin valtakunnanvoudille: Laittakaa nyt ihan aluksi laitoksenne informaatiopuoli selkokieliseen kuntoon. Kun nimittäin velallinen tai häntä tukemaan pyrkivä sosiaalisen, terveydellisen tai oikeudellisen tahon auttaja yrittää saada selkoa tulosteestanne "Velallisen ulosottoasiat", niin eipä siitä monikaan lukija ymmärrä enempää kuin "Sika Pohjantähdestä". Näistä tulosteistanne on päässyt asiakaslähtöisyys kokonaan unohtumaan.
Ettei todellisuuskin pääse unohtumaan, niin velka-asioissa osapuolia on aina vähintään kaksi, usein valitettavasti kolme eli velallinen, velkoja ja takaaja. Ja neljäntenä pyöränä sitten vielä ulosotto. Selväähän on, että ilman tällaista järjestelmää valtakunnassa olisi viidakon laki. Mutta mitä tälle ongelmalle oikeasti tekisimme, se on hyvä kysymys.
Jorma Metsä-Ketelä
Velkakorjaamo, Fresh Start Oy
Seinäjoki
