Nöyrä kiitos 160 kertaa!
Olin lauantaina ennen viimeistä vaalipäivää kaupan pihassa tekemässä vaalityötä ja jakamassa viimeisiä mainoksiani. Lupasin silloin itselleni saunahetken, mutta vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin mainos on jaettu. Yritin tehdä itseäni tunnetuksi kertomalla itsestäni mahdollisena päättäjänä. En tehnyt vaalilupauksia, vaan puhuin ajatuksistani ja yhteistyöstä päätösten teossa. En pidä äänestäjää niin tyhmänä, että yksin voisin luvata jotain yksittäistä hanketta toteutettavaksi. Hanke tai ongelma, minkä kuntalainen kohdallaan kokee tärkeäksi, tulee selvittää kaikkien osapuolten näkökulmasta sekä sen jälkeen lakien ja normien mukaisesti käsitellä. Ongelmiin pitää uskaltaa törmätä, jos halutaan muutosta.
Juttelin parin nuoren kanssa pidempään äänestämisestä ja ne keskustelut herättivät kirjoittamaan sekä miettimään myös omia tuntemuksiani vaaleista ja niissä vaikuttamisesta. Vaikka nuoret eivät halunneet äänestää ketään ehdokasta, oli keskustelu heidän kanssaan mielenkiintoista sekä huumorilla höystettyä puolin ja toisin. He eivät tienneet, mitä puolueita on tällä hetkellä valtuustossa ja mitä poliittisella päätöksenteolla on tekemistä tavallisen kuntalaisen elämässä ja arjessa. Kehotin heitä tutustumaan eri puolueisiin ja ehdokkaisiin sekä arvomaailmoihin. Sen jälkeen on helpompi miettiä, ketä ehdokasta voisi äänestää.
Kerroin heille, kuinka monialaisia kaupungin palvelut ovat. Näistä esimerkiksi kaupunki päättää: liikunta, kulttuuri, koulutus, varhaiskasvatus, kaavoitus, maankäyttö ja yritysten toiminnan mahdollistaminen Seinäjoella. Nämä kaikki edellä mainitut asiat tukevat kuntalaisten hyvinvointia, vielä sotenkin lähtemisen jälkeen.
Yritin saada nuoria ajattelemaan äänestämistään vielä uudestaan, mutta ”painostamiseni” ei onnistunut. Tuumasivat vain, että hyvin selvitetty, mutta näissä vaaleissa ei vielä äänestysintoa löytynyt. Lupasivat miettiä äänestämistä seuraavalla kerralla, koska tämä kerta tuli liian äkkiä. En varmaankaan osannut myydä tätä vaikuttamisen keinoa nuorta koskettavalla tavalla. Mietin, että olinkohan näiden nuorten mielestä liian vanha ja ehkäpä vähän jääräkin? Eikä sekään siihen auta, vaikka ottaisi tanssiaskelia pysyäkseen lämpimänä -se ei ollut streetdancea-.
Viimeisen mainoksen jaettuani pääsin lämpimään saunaan rentoutumaan ja hikoilemaan viikon kirin aikana paistettujen vaalimakkaroiden tuoksun pois. - AE Että -
Helena Koivusaari
sdp:n kaupunginvaltuutettu 2017-2021
