Uusi opetussuunnitelma on tuonut alakoulun 4.–6. luokkalaisille tänä syksynä lukujärjestykseen valinnaisaineet.
Tarjotuista vaihtoehdoista monen pohjalaiskoulun oppilaat ovat nostaneet suosituimmaksi valinnaisaineeksi liikunnan. Myös erilaiset käsillä tekemisen valinnaistunnit keräävät kiinnostuneita koululaisia.
Kysyimme lukijoita omia kokemuksia ja muistoja valinnaisainetunneilta:
Mikä oli itsellesi mieluisin valinnaisaine?
–Kotitalous
– Sähkötekniikka ja ATK.
– Kotitalous, mutta siihen aikaan pakollinen.
– Kotitalous.
– Kouluaikanani oli mahdollisuus valita kaksi valinnaisainetta. Otin saksan kielen ja kotitalouden.
– Kaupalliset aineet
– Kotitalous.
– Kuvaamataito ja käsityöt. Harmittelen edelleen, että valitsen yhdeksi valinnaisaineeksi kotitalouden, enkä teknistä työtä.
– liikunta ja tietotekniikka
–Kotitalous oli mieluisin ja pidin myös konekirjoituksesta.
– Mieluisimpia olivat kotitalous ja musiikki. Hyödyllisin oli matematiikan ekstrakurssi, jossa syvennettiin jo opittua ja opiskeltiin hieman jo lukion asioita.
– Liikunta
– Kotitalous, musiikki ja ranska olivat kaikki mukavia koska valitsin ne omasta kiinnostuksestani, ne olivat kaikki erityyppisiä aineita ja pärjäsin niissä luontaisesti melko hyvin. Oli siis helppo pitää motivaatiota yllä.
– musiikki
– Kaupalliset aineet ja konekirjoitus
– Maa- ja metsätalous. Saimme valita vain kolme ainetta: atk-kk, maa-ja metsätalous sekä tekstiilityön valitsin silloin.
– Käsityö ja kotitalous
– Kotitalous
– Kotitalous
Millaisia muistoja sinulla on valinnaisainetunnilta?
– Mukavia ja leppoisia, naurettiin paljon, ei tuntunut ns. kouluaineilta.
–Oli miellyttäviä tunteja.
– Siivousryhmässä eräs tyttö löysi Mora-puukon jostain kaapin takaa ja kun hän kysyi opettajalta, mihin tämä laitetaan, ope kimpaantui ja vastasi, että jos vielä näen tämän kädessäsi, isken sinua tällä. Näin siihen aikaan yli 50 vuotta sitten.
– Kotitaloustunnilla suunniteltiin pareittain ateriakokonaisuudet, tehtiin ne aina tarvikkeiden ostosta lähtien itse ja kutsuttiin kaksi luokkakaveria ruokailemaan. Pienkeittiövuoro oli odotettu, sillä silloin pääsi pois normaalista tuntiopetuksesta.
– Minun aikana valinnaisuutta oli vain neljä tuntia viikossa. Liian vähän.
– Ne olivat rentoja ja sellaisia hengähdystaukoja tavallisen puurtamisen rinnalla.
–Sain keskittyä käsillä tekemiseen ja luomiseen. Minulle se on aina ollut henkireikä ja keino palautua esimerkiksi rankoista opiskelujaksoista. Sain tehdä sitä, missä olen hyvä ja mistä nautin. Kuvaamataidon tunneilla olisin tosin kaivannut enemmän opastusta, tunnit kun olivat hyvin vapaamuotoisia. Taiteen historia ja tekniikat kiinnostivat, mutta niitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Kotitalous tuntui turhalta, sillä kuka tahansa osaa kokata, kunhan noudattaa reseptiä. Tärkeitä käytännön vinkkejä on jäänyt mieleen vähän. Kotitalouden kokeet vasta turhia olivatkin. Toisaalta valinnaisaineiden tunneilla oli yleensä kivaa, sillä ryhmässä kaikki olivat valinneet sen saman aineen, eikä kukaan ollut tunneilla pakosta. Kiinnostus yhteiseen aiheeseen yhdisti ja se näkyi hyvänä ilmapiirinä.
–Hyviä muistoja oli, Pelattiin Lappajärvellä 2012-2013 valinnaisilla lisäliikuntatunneilla melkein aina salibandyä. Oli sellainen opettaja, joka kysyi aina, mitä haluatte pelata . Oli sitten 80 prosenttia tunneista salibandya, oli hyvä luokka/ryhmä niin saatiin hyvät pelit aina aikaan. Lisäksi ysillä tietotekniikassa meille opetettiin kuvanmuokkausta ja ainakin omasta mielestä se on ollut ysiluokalla hyödyllisin uusista opituista asioista.
– Mukavia muistoja, joista tulee vieläkin hymy huulille vaikka tuosta on kulunut aikaa lähes 35 vuotta! Valinnaisia odotti innokkaasti ja ne olivat viikon kohokohta.
– Kotitalous- ja musiikkikurssit toivat naurua ja itsevarmuutta pitkiin koulupäiviin.
– Kun tytöt ja pojat olivat valinnaisliikunnassa sekaisin pääsi itseään haastamaan enemmän. Lisäksi pääsi kokeilemaan ihan uusia liikuntalajeja, joita ei normaalissa koululiikunnassa välttämättä päässyt sekä tuntien suunnitteluun pääsi itse vaikuttamaan.
– Vaihtelevia, koska valinnaisaineenikin olivat erityyppisiä. Musiikin kohdalla suretti aikanaan se, että pienessä maaseutuyläkoulussa ei ollut pätevää musiikinopettajaa vaan joku ylioppilas joka oli joskus vähän opetellut pianonsoittoa. Samoin ranskaa opetti kaupallisten aineiden opettaja, joka oli joskus nuoruudessaan lukenut pari vuotta ranskaa. Mukavia ihmisiä toki molemmat mutta eivät päteviä.
– Musiikin tunneilla oli hauskaa, kun oppilaat saivat itse vaikuttaa siihen, mitä soitetaan ja lauletaan ja sai itse aika pitkälle valita, soittaako jotain soitinta vai meneekö laulamaan mikkiin. Musiikin tunneista sai teininä uskomatonta energiaa, ja ne vaikuttivat positiivisesti mielialaan. Vieläkin muistaa, mitä kaikkea musan tunneilla laulettiin! Kuviksen tunneilta on jäänyt erityisesti mieleen valokuvaus ja valokuvien tekeminen.
Kielet eivät inspiroineet yhtä paljon yläasteikäisenä kuin taideaineet. Motivaatio ei ollut parhaimmillaan maanantai-iltapäivien saksan tunneilla, mikä on harmittanut myöhemmin, koska saksasta olisi saanut hyvän kirjoitettavan aineen lukiossa ja loistavan sivuaineen yliopistossa.
Köksää valitsin valinnaiseksi lähinnä siksi, että siellä sai parempaa ruokaa kuin koulun ruokalassa. Aika paljon jauhelihasta tosin tehtiin ruokaa, mikä johtunee varmaan siitä, että saimme jonkin verran suunnitella itse, mitä tunneilla kokkailemme. Kakkuja olisi ollut kiva tehdä enemmän, koska siitä taidosta olisi ollut paljon hyötyä myöhemmin.
– Tomaatin kasvatus
– Tykkäsin kovasti, koska olen luova immeinen.
– Kotitalouden tunneilla oli ihan jees, mutta jos osasi jo toimia sujuvasti keittiössä, tuntuivat jotkin jutut vähän tylsiltä. Tekstiilityössä oli oikeastaan aina kamalan tylsää, jos ei ollut kaveria, jonka kanssa samalla jutella. Kässänope oli aika vanhanaikainen eikä me tehty mitään oikeasti tosi mielenkiintoista. Sekä kässässä että köksässä ärsytti se, että jouduttiin aina tekemään kaikenlaisista jämistä tunnista riippuen vaatteita tai ruokia.
– Sai hyödyntää jo kotona opittuja taitoja sekä oppi myös uutta.
Oliko valinnaisaineen valinnalla lopulta merkitystä nykyisen ammattisi tai harrastuneisuutesi kanssa?
– On osaksi ammatin / harrastuksen.
– Olipa hyvinkin. Olen osannut laittaa ruokaa perheelleni ja leipominen on todella kivaa vieläkin!
– Ei minkäänlaista.
–Saksan kielestä tosin oli hyötyä yliopisto-opinnoissa - sain graduun lainauksen saksankielisestä lähdeteoksesta, ja teoksen nimen lähdeluetteloon. Muuten en ole kieltä käyttänyt, enkä sitä enää niin paljon osaisi, että sillä pärjäisin. Saksankielisen tekstin pystyn suurin piirtein selvittämään.
– Ei lainkaan
– Ammattiin ei, mutta vapaa-ajan viettoon kyllä.
– Ehdottomasti on. Hain kuvataidekouluihin, mutta päädyin tosin opiskelemaan Suomen historiaa Turun yliopistoon. Sivuaineena luen kuitenkin taidehistoriaa. Taide on muutenkin lähellä sydäntä ja haaveilen edelleen sen opiskelusta. Harrastuksenani taidenäyttelyt ja maalaaminen ovat minulle tärkeitä. Valokuvausta olen harrastanut puolet elämästäni ja kuvallisuus on muutenkin arjessa vahvasti läsnä.
Käsityötunnit ovat tulleet tarpeeseen, sillä kertakäyttökulttuuri ja peukalo keskellä kämmentä ärsyttävät. On hyvä osata tehdä itse vaatteita tai edes korjata niitä. Olisi kiva pyörittää opintojen ohella jotain pientä käsityöbisnestä...
Kiinnostus taiteeseen ja käsitöihin ohjaa joskus myös mielenkiintoisten historiallisten asioiden pariin. Kandityöni tein esimerkiksi vanhoihin valokuviin liittyen.
– Kyllä, juuri kuvanmuokkaus.
– Konekirjoituksessa opittu 10-sormijärjestelmä on hallussa edelleen ja tarvitsen sitä työssäni päivittäin. Perheenäitinä olen tarvinnut käytännössä monia kotitaloustunneilla opittuja asioita.
– Erityisesti matematiikan ekstrakurssilla oli vaikutusta: lukiossa uskalsin valita pitkän matikan, jonka suoritin hyvällä arvosanalla ja päädyin opiskelemaan tekniikkaa. Kyseinen valinnaiskurssi toi rutiinia laskemiseen ja sai aikaan onnistumisen tunteita myös myöhemmissä vaiheissa muodossa "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa"
– Kotitalouden oppikirjasta katson edelleen jotakin reseptejä. Ranska on käytön puutteessa unohtunut mutta kiinnostus kieliin ja kansainvälisyyteen ei ole kadonnut mihinkään. Musiikki on eniten arjessa mukana mm. konserteissa ja keikoilla käymisen merkeissä, vaikkei minusta ammattimuusikkoa tullutkaan.
– Ammattiin ei ole vaikuttanut. Saksan valinta valinnaiseksi olisi voinut vaikuttaa, jos motivaatio olisi ollut parempi ja olisin jatkanut saksan opiskelemista myös lukiossa. Tulevalle kieltenopettajalle siitä olisi ollut suuri hyöty! Onneksi yliopistossa pääsi kertaamaan alkeet maisterivaiheen (pakollisissa) kieliopinnoissa.
– Kyllä kotipuutarha kukoistaa, mutta päivisin teen aivan muuta.
– On sillä. Olisin lukenut kokiksi tai kondiittoriksi, jos ei jauhopöly olisi aivastuttanut. Kuitenkin leipominen ja ruuanlaitto ovat rakkaita harrastuksia ja innostus syttyi jo yläasteella.
– Ei ollut. Käsitöiden tekeminen on ollut kotona paljon mielekkäämpää, ja kotitaloustaidot kehittyivät mielestäni paremmin kotona kuin koulussa.
– Kyllä sillä nykyinen työpaikkani on elintarvikealalla.