Pohjalainen kysyi lukijoiltaan verkossa, pitäisikö lehden pääkirjoituksessa olla kirjoittajan nimi. Suurin osa lukijoista on sitä mieltä, että kyllä pitää.
Kyselyyn vastasi noin sata Pohjalaisen lukijaa. Päätoimittaja Toni Viljanmaa kiittää heitä hyvin perustelluista vastauksista.
— Noin suuri kannatus pääkirjoitusten signeeraamiselle aiheuttaa sen, että puntaroimme nimikysymystä nyt vakavasti.
NÄIN POHJALAISEN LUKIJAT VASTASIVAT:
PITÄÄ OLLA NIMI, NÄISTÄ SYISTÄ
Palautuu uskottavuus ja rehellisyys! Pyritäänhän muutenkin läpinäkyvyyteen eri asioissa, ja aiempina vuosina Pohjalaisen pääkirjoitukset oli allekirjoitettu.
On hyvä tietää, kenen ajatuksia ja mielipiteitä lukee.
Nimetön nettikirjoittelukin pitäisi kieltää lailla, miksi siis anonymiteetti pääkirjoituksissa?
On pelkästään hyvä, että lukija näkee kenen ajatukset ovat kyseessä, jolloin tekstiä voi arvioida kokonaiskuvan perusteella.
On itsestään selvää, että lehden toimittajat laittavat nimensä juttujensa alle.
Silloin ei tarvitse arvuutella, että kukahan pääkirjoitusporukasta on ollut asialla.
Jotta kirjoitukset pysyisivät asiallisina.
Ilman nimeä ei kukaan muukaan saa kirjoittaa lehtiin.
Ilman nimeä kirjoittaminen on säkki päässä puskasta huutelemista.
Se lisää luotettavuutta ja auttaa arvioimaan kirjoittajan vaikuttimia.
Jos esitetään vahvoja poliittisia mielipiteitä, niin ehdottomasti pitäisi kertoa kirjoittajan nimi. Jos puolustetaan maakunnan ja Vaasan asioita kuten Pohjalaisen kuuluu, niin kirjoittajan nimen mainitseminen ei ole oleellista.
Se on reilumpaa lukijaa kohtaan.
Kirjoittajan nimen voi jättää pois vain, jos kaikki pääkirjoitustoimittajat ovat asiasta täsmälleen samaa mieltä. Silloin kyseessä on lehden virallinen linja. Nimettömyyden perusteeksi ei riitä, että kaikki pääkirjoitustoimittajat ovat muodollisesti kulloisenkin kirjoituksen takana.
Kannanotto, mielipide perustuu aina arvoihin, siis kirjoittajan arvoihin. Mikään este sille, että se poikkeaa lehden linjasta tuskin ole.
Mielipide on aina henkilön, vaikka se kirjoitetaan "hienolle paperille". Tässä tapauksessa Pohjalaisen.
Nimi alle laajentaa kirjoitusten mielipideskaalaa. Pienempikin aihe kelpaa kun virallisuus poissa.
Jos ei ole sanansa takana omalla nimellä niin kirjoituksella ei ole asiaa lehteen. Eihän tämä ole MV-lehti?
Muuten on puskista huutelua, hyvä nähdä kuka on mitäkin mieltä.
Aina olen tätä ihmetellyt, miksi kirjoittajan nimeä ei näy. Ei voi tietää kuka on kyseistä mieltä asiasta ja keneen ottaa halutessaan yhteyttä.
Öppenhet och civilkurage är viktiga element i dagens förvirrade värld.
Entisaikoina pääkirjoitus oli aina signeerattu. Jokainen toimitettu juttukin edellyttää allekirjoitusta. Mielipidesivulle ei vastaanoteta vahvoja mielipidetekstejä muuten kuin omalla nimellä varustettuna. Hyvä pääkirjoitus on kantaaottava, terävä, ajankohtainen ja oman levikkialueensa puolestapuhuja. Ja kirjoittajansa nimellä varustettu!
Pääkirjoituksissa on liian usein poliittisia mielipiteitä, ja on tärkeää tietää, ettei kirjoitus edusta välttämättä lehden yleistä linjaa, vaan on kirjoittajan henkilökohtainen mielipide. Niin ikään on tärkeää tietää, että samansuuntaiset kirjoitukset on yleensä kirjoittanut mahdollisesti sama henkilö, eikä samaa mieltä olevia kirjoittajia ole useita.
Lukijan on hyvä ymmärtää kirjoittajan taustat ja motiivit pystyakseen itse arvioimaan pääkirjoituksen relevanssia.
Kirjoitukset ovat aina subjektiivisia, pitää tietää onko kirjoittaja sossu vai kapitalisti.
Koska kirjoittajan taustat vaikuttavat kirjoituksen sisältöön.
Minusta on mukava tietää kenen tekstiä luen, vaikka joskus varmasti sen voi tietää tyylistäkin, nimittäin luen aika tarkkaan lehden joka päivä, joten nämä toimittajat ovat tuttuja teksteineen.
Onhan se kummaa, jos ei uskalla olla sanojensa takana. Samaa yleensä vaaditaan myös mielipidepalstalle kirjoittajilta. Puun takaa ei pidä huudella. Puhumattakaan uskottavuudesta.
Nimi antaa jossain määrin kontekstia kirjoitukselle, jos pystyy asettamaan kirjoituksen suhteessa kirjoittajan aikaisempiin kirjoituksiin.
Piilosta nurkan takaa räksyttäjiä on jo tarpeeksi. Pääkirjoitus ei ole lukemisen arvoinen, jos kirjoittaja ei kehtaa laittaa nimeään alle.
Jokaisen pääkirjoittajan on pystyttävä seisomaan sanojensa takana julkisesti, ja parhaiten se onnistuu silloin kun kirjoitus tehdään omalla nimellään.
Pääkirjoitus on lehden painavin kirjoitus.
Koska kirjoittajia on monta, nimi tulee näkyä.
Muuten huudellaan puskista niin kuin somessa on tapana.
Pääkirjoitus on kuitenkin henkilön oman mielipide ja edustaa sitä kuin lehteäkin.
Ilman kirjoittajan nimeä tekstin kirjoittaminen on yhtä vapaata ja vastuutonta kuten internetin keskustelusivuilla.
Sanomalehtien täytyy alkaa nostamaan yleistä kirjoittelun laatutasoa ja erottumaan nykykirjoittelusta nettisivujen keskusteluryhmissä. Anonyyminä kirjoittaminen laskee lehden laatua ja arvostusta.
Kirjoittajan täytyy pystyä seisomaan kirjoituksensa takana ja ottaa vastuu siitä.
Nimettömänä kirjoitetut mielipidekirjoitukset ja kolumnit, ja erityisesti pääkirjoitukset, ovat täysin turhia.
Arvomaailma ja kantaa-ottavat mielipiteet pitää olla oman nimen takana.
Katson aina kuka otti kuvan, kuka kirjoitti jutun. Siitä tulee paljon enemmän ulottuvuutta, uskottavuutta, tunne ettei kyseessä ole mainos.
Pitää tietää kuka sanoo ja mitä.
Pääkirjoituksen sanotaan kuvastavan lehden virallista kantaa, mutta todellisuudessa on hyvin vaikea sanoa, että yhden ihmisen mielipide voisi edustaa kaikkien lehdessä työskentelevien kantaa. Toisaalta perustelu siitä, että päätoimittaja määräisi lehden linjan on outo, koska tulevat päätoimittajat voivat aina muuttaa linjaa, jolloin lehden linjakin muuttuisi. Voidaanko linjan määrääminen antaa yhden ainoan ihmisen vastuulle? Kokenutkin toimittaja voi joskus erehtyä kirjoittamaan ja joutuu tämän johdosta pyytämään anteeksi. Toisaalta taas hyvää kirjoitusta kehutaan. Kun nimeä ei ole, niin vastuullista ei voida osoittaa. Lehden linjasta puhuminen on siten ongelmallista, koska on vaikea sanoa, että ketä mielipide edustaa ja kauanko kanta on voimassa.
On rehellistä ja lisää avoimuutta kertoa, kuka on kirjoittanut mielipiteen. Nimetön pääkirjoitus ei periaatteessa eroa mielipidekirjoituksesta. Toiselle annetaan vain enemmän painoarvoa, koska tiedetään, että se on jonkun toimittajan kirjoittama. Nykyajan informaatioaikakaudella on myös jonkunlainen kansalaisvelvollisuus edistää mediassa avoimuutta. Taustoja ja nimiä ei pidä salata. Median tehtävänä on julkistaa tietoa ja valistaa kansaa. Maakuntalehdillä on ns. "sydämen sivistäjän" rooli. Jos lehdet haluavat tukea kansansivistystyötä, ei omaa nimeä pidä piilotella, jos muuten puolustetaan sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä.
Ei pidä sortua käännettyyn todistustaakkaan. Nimen julkistaminen ja avoimuus on lähtökohta, ja sen sijaan täytyy erikseen perustella, miksi se tulee salata.
Nettikirjoittelun tapaan saamme varmasti lukea tiukempia kannanottoja tärkeiden asioiden puolesta (ja vastaan) silloin kun kirjoittaja voi naamioitua Pohjalaisen taakse. Kirjoittajan ei tarvitse miettiä kenen suuntaan pyllistää.
Teksti muuttuu kiinnostavammaksi ja voi avata keskustelun.
Jos kirjoittajia on noinkin monta, olisi perusteltua tietää kenen kynästä mikin kirjoitus on.
Tämän päivän medioissa liikkuu myös hyvin paljon väärää tietoa, on hyvä että kirjoittajan henkilöllisyys selviää, jolloin kirjoitus on paljon uskottavampi.
Kyllä pääkirjoitus tulee tehdä omalla nimellään, että lukijat tietävät, kenen mielipiteistä kirjoituksessa on kysymys. Ilman nimeä pääkirjoitus jää persoonattomaksi.
Antaa uskottavamman kuvan lehden koko toiminnasta!
Nimen perusteella voi arvioida, onko kirjoittajalla asiantuntemusta kirjoitettuun aiheeseen. Meillä on kuitenkin kaikilla jonkinlainen kokemusmaailma ja osaaminen, johon perustuen tekstit syntyvät. Nimettömyys luo vaikutelman, että huudellaan puskista. Kyllä oma naama ja nimi pitää uskaltaa tuossa ammatissa kiinnittää pääkirjoitukseen. Hyvästä pääkirjoituksesta saa arvostusta. Silloin sekin kohdistuu oikeaan henkilöön. Samoin kritiikki, mikäli siihen on aihetta.
Teksti saa silloin kasvot.
Pääkirjoitus on tärkeä osa lehteä, ja siinä on usein tärkeistä uutisaiheista kirjoitettu. Se, että kirjoittajan nimi näkyy, asettaa kirjoittajalle enemmän vaatimuksia tehdä hyvän työn ja kirjoittaja on eri tavalla vastuussa tekstistä kun siihen liitetään nimi. Anonyymina kirjoittaminen sopii esimerkiksi huumoripätkiin mutta ei missään tapauksessa sillloin kun otetaan esim kantaa tai kerrotaan faktoja asioista.
EI TARVITA KIRJOITTAJAN NIMEÄ
Pääkirjoitus edustaa lehden yleistä kantaa. Silloin ei nimeä tarvita.
Pääkirjoitus edustaa Pohjalaisen kantaa ja vastaa niistä. Pääkirjoitus ei ole kirjoittajan henkilökohtainen kanta, vaikka mielipide tullee kuitenkin esiin.
Nimi ei välttämätön, mutta poliittinen kanta ehdottomasti!
Pääkirjoitus edustaa lehden linjaa, ei yksittäisen toimittajan mielipidettä.
Mikä ero kolumniin, jos nimi mukana? Vaikuttaa kirjoituksen sisältöön, on kirjoittajansa mielipide.
Kirjoittajan nimellä ei ole merkitystä, jos kyse on lehden linjasta. Ketä se edes kiinnostaisi?
Nimettömyys kertoo siitä, että kyseessä on lehden linja, ei vain yhden yksittäisen kirjoittajan linja.
MILLAISIA ODOTUKSIA JA TOIVEITA SINULLA ON POHJALAISEN PÄÄKIRJOITUKSISTA?
Edelleen yhtä laadukkaita ja ajankohtaisia kuin aiemmin.
Kannanottoja ajankohtaisiin asioihin. Positiivisia vaikka kriittisiä kirjoituksia.
Asiaa ja faktaa. Ei ideologiaa.
Alueen verbaalista eteenpäinvientiä, kriittistä näkökulmaa yhteiskunnan asioihin, pohjalaisnäkökulman esille nostamista.
Että ei oltaisi kauheasti vain yhtä asiaa ajamassa. Monipuolisuutta.
Toivoisin maakunnalliselta lehdeltä maakunnan asioiden käsittelyä pääkirjoituksissaan.
Päivän polttavat kysymykset asiallisesti kommentoituina.
Ajankohtaisuus on tärkeintä.
Aiheita muualtakin kuin Vaasasta.
Vaasan seutukunnan tärkeitä asioita esiin. Objektiivista tarkastelua.
Poistakaa tekstaten-palsta. Niin kauan kun se on lehdessä en tilaa Pohjalaista.
Att tidningen ska ha en vidsynt och positiv (are) inställning till finlandssvenskan och till språkbalansen här i regionen.
Pääkirjoituksen on oltava vahva kannanotto, jossa rivien välistä on luettavissa lehden linja. Pääkirjoitus tiivistää ajankohtaiset uutiset ja tapahtumat "miniuutisanalyysin" tavoin, ja sen suolana on vahva näkemys siitä, miten asiat pitäisi olla. Ratkaisukeskeinen, suoraselkäinen, kriittinen, oman alueensa puolestapuhuja. Parhaimmillaan pääkirjoitus on selkäranka, johon lehti nojaa.
Kantaaottavia.
Omat mielipiteet vähemmälle, faktoja enemmän.
Kriittisiä, monipuolisia pohdintoja Pohjanmaan vahvuuksista ja heikkouksista sekä kehittämistä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Keskustelun herättäminen.
Niiden pitää peilata tiukasti maailman menoa tässä hetkessä, aiheet voivat käsitellä periaatteessa mitä tahansa mistä tahansa mutta niistä pitää löytyä sidos Vaasaan ja vaasalaisiin.
Ihan hyvin ovat tähänkin asti olleet ajankohtaisia.
Kannanottoja ajankohtaisiin asioihin - kuten tähänkin asti.
Kirjoituksia merkittävistä ja ajankohtaisista asioista. Pelottomuutta ja rohkeutta tarttua kipeisiinkin aiheisiin objektiivisesti.
Ehkä pääkirjoituksista voitaisiin luopua kokonaan, tai ainakin niiden pitäisi yleisen maailmantuskan tai maailmanparantamisen sijaan keskittyä enemmän oman maakunnan ja Vaasan suomenkielisten asioihin ja ongelmiin.
Terävöitymistä ja selkeämpää kannanottoa.
Odotan ja toivon, että Pohjalainen nostaa kirjoittamisen laadun tasoa nykyisestä.
Lehdessä kirjoitellaan jo nyt liiaksi keltaisen lehdistön tapaan paikallisia sensaatiouutisia - sellaiset uutiset tuntuvat ala-arvoisilta ja huonolaatuisilta.
Toivoisin yleisesti medialta, että uutisoitaisiiin enemmän positiivisia asioita, sillä negatiivisuutta on nykyisin aivan liikaa.
Tässä kohtaa pyydän nöyrästi että pysytte totuudessa, näin ei aina ole.
Enemmän terävyyttä, vähemmän vatvomista ja yksioikoisia johtopäätöksiä. Asiantuntijuutta ja oivaltavaa kirjoittamista, enää ei eletä Malmivaaran tai Korjuksen aikaa, kerrontatavat voisivat muuttua.
Ajankohtaisuus, persoonallisuus, erottuvuus, inhimillisyys, optimistisuus, etiikka ja moraali.
Ei saa olla yksipuolisia. Pitää löytyä toinenkin vaihtoehto. Ei saa vaikuttaa esimerkiksi äänestyksiin. Eikä haukkua naapurimaitamme. Eikä saa olla sotilashenkilöiden kirjoittamia.
Tässä olisi kaino pyyntö. Kun käsittakseni suurin osa lehden lukijoista on palkansaajia ja työntekijöitä, olisiko liikaa vaadittu, että kerran vuodessa pääkirjoituksessa kirjoitettaisiin myönteiseen sävyyn työntekijöista.
Ei liikaa Vaasaan päin vetoa, on kerrottava rehellisesti miten Seinäjokikin porskuttaa!
Tasapuolisuutta ja lievemmin neutraalia suhtautumista asioihin. Mutta nimellä kirjoitettuna saa ottaa myös kantaa asioiden laitaan.
Muistakaa pääkirjoituksen tarkoitus. Älkää väärinkäyttäkö sille kuuluvaa arvovaltaa kertoaksenne, kuinka kirjoittajan kotikadulla on kuoppa ja se täytyisi tulla täyttämään.
Uskaltakaa olla muodostaa oma perusteltu mielipiteenne vaikeistakin asioista ja muistakaa painaa se myös lehteen.
Uskallusta kritisoida ja tutkia omaa pesää/kuntaa/valtiota.
Kirjoittakaa ennakkoluulottomasti myös kipeistä yhteiskunnallisista aiheista, koska jos niistä vaietaan, niin siitä seuraa, että ihmiset hankkivat tietonsa (tai "tarunsa") jostain muusta lähteestä, jonka totuusarvo voi vaihdella.
Median velvollisuutena on vahtia hallitsijoita. Kovaa kritiikkiä johtajille silloin kun sen aika on. Vallan sylikoiria on jo liikaa Suomessa.
Hyvin olette näitä aiheita jo käsitelleet, mutta kyllä Vaasan ja Mustasaaren päättäjät pitää pitää median toimesta varpaillaan. Muuten tehdään päätöksiä tietämättä oliko kyseessä hevosurheilukeskuksen kirjasto vai Ikean kalustama hotelli.
Alueellisesti mielenkiintoisista asioista, myös Etelä-Pohjanmaata koskevia asioita.
Odotan rohkean asiallisia pääkirjoituksia.
Ajankohtaisista asioista suoria ja kantaakin ottavia. Pääkirjoitus voi olla joskus vähän provosoivakin, pääasia, että otetaan kantaa. Lukijoiden kirjo on tosin hyvä ottaa huomioon.
Vaasan seudun positiivisten asioiden esiin nostaminen. Ei lietsontaa kieliriitoihin.
Tasapuolista kirjoittelua lukijakunnalle, koska Pohjalaisen tilaajat muodostuvat eri yhteikuntaluokista!
Olkaa vaasalaisten puolella.
Ne voivat olla kantaaottavia, ja joskus hauskojakin. Tärkeää on, että ne ovat kiinnostavia lukijoiden kannalta.
Asiallisuutta ja faktojen tarkistamista.
Kyllä asioihin saa ja pitää ottaa kantaa reippaasti. Minä koen, että tulevaisuudenuskon vahvistaminen tulisi olla yksi tärkeä teema. Ihmiset tarvitsevat arkeensa pelastajaa ja media voi kantaa tästä oman vastuunsa.
Haluan kantaaottavuutta, maakunnan puolustamista, yrittäjyyden ja elinkeinoelämän puolustamista pientä ihmistä ja palkansaajaa unohtamatta, haluan analyysia ja näkemystä, haluan tietää "mitä minun pitäisi tästä uutisesta/teemasta ajatella". En halua toisaalta ja toisaalta keskustelua ja pliisuilua. Negatiivisuuden sijasta haluan positiivisuutta ja taaksepäin katsomisen (toki sitäkin sopivasti) eteenpäin katsomista. Haluan rohkeutta tarttua arkoihinkin aiheisiin.
Enemmän rohkeutta kritisoida poliittisia päätöksiä! Enemmän kannanottoja! Journalismi tänään on liian vaisua, olisi kiva lukea kunnon mielipiteitä välillä!
Tasapuolisia, faktoihin pohjautuvia ja analyyttisiä pohdiskeluja asioista, ja mielellään niin, että omat mielipiteet eivät sekoitu liikaa edellä mainittuhin. Sama toki koskee muitakin artikkkeleita.