Aikoinaan lukutaitokampanjaa mainostettiin iskulauseella: lue enemmän, luulet vähemmän. Nykyisin tuon sloganin uhkakuva on toteutunut. Lukemisen määrä vähenee koko ajan. Luulemisen määrä sen sijaan kasvaa ja kukoistaa. Vihapuhe, trollit ja kepeä klikkijournalismi ovat tätä päivää.
Peruskoulun opetussuunnitelmassa puhutaan medialukutaidosta, joka nähdään tehokkaana aseena mediateksteissä esitettyjä luuloja, olettamuksia ja harhoja vastaan.
Medialukutaidossa perinteinen luku- ja kirjoitustaito laajenee monenlaisten mediatekstien tulkitsemiseen ja hallitsemiseen. Mediateksti voi olla kirjoitetun tekstin lisäksi kuvallinen, äänellä varustettu viesti.
Medialukutaidon kunnianhimoisena tavoitteena on paitsi ymmärtää erilaisia tekstejä myös tuottaa ja hallita niitä. Taitava medialukija pystyy omien tekstiensä kautta vaikuttamaan ja ohjailemaan ympäristöään. Mainion alustan tähän tarjoaa esimerkiksi kaikkialle kuroutuva sosiaalinen media.
Äskettäin uutisoitiin tutkimus, jonka mukaan innokkaat nuoret lukijat hallitsevat jopa 70 000 sanaa. Kirjoja karttavat joutuvat selviämään 15 000 sanalla. Sanavarasto surkastuu, ja samalla lukemattomuus kostautuu lisääntyvänä tietämättömyytenä ja tyhmyytenä.
Iltapäivälehtien verkkosivustojen kommentointia ei niukka sanavarasto näytä haittaavan. Pahanilkiset ja totuudenvastaiset kommentit syntyvät vähin sanoin, väärin kirjoitettuina ja huonolla suomenkielellä.
Luin verkkosivulta uutisen Trumpin ja Clintonin vaaliväittelystä, joka oli yltynyt loanheitoksi. Sitä kommentoi joku aivan asiallisesti ja ihmetteli, kuinka tällaista tapahtuu Amerikassa.
Seuraavaksi joku Venäjän-uskoinen vakuutteli kömpelöllä suomenkielellä, ettei Venäjällä koskaan ilmenisi moista. Kolmas muistutti, etteihän Venäjällä edes sallita kunnon vastaehdokkaita vallassa oleville.
Medialukutaito on myös sivistystä. Lukemisen väheneminen kaventaa tietoa asioista, joita ennen opeteltiin ulkoa jo kansakoulussa.
Ulkoa opettelua on turha kavahtaa. Lorujen, riimien ja luetteloiden opettelu kehittää aivotoimintaa.
Ja tarvitaanhan sanaristikoissa tietoa Aabrahamin pojista.
Lukeminen on kaiken osaamisen ja tietämisen alfa ja omega. Jo pienet lapset oppivat kuuntelemaan ja keskittymään, kun aikuinen lukee heille. Iltasatuhetket eivät ole turhia lapsen ja vanhemman yhdessäolonkaan kannalta.
Luokanopettajana ollessani luin koululaisille satukirjaa ja myöhemmin seikkailukirjaa joka aamu. Päivä alkoi yhteisellä lukutuokiolla. Lapset keskittyivät kuulemiseen, eivätkä halunneet luopua tästä tavasta ollessaan jo viides- ja kuudesluokkalaisia.
Länsimainen satu- ja tarinaperinne tuli oppilaille tutuksi. Keskustelut saivat uusia ulottuvuuksia, kun oppilaiden ikä karttui, ja luettavat kirjat vaikeutuivat.
Lukeva aikuinen on lapselle malli. Kun kotona arvostetaan kirjallisuutta, saattaa lapsikin innostua heittäytymään tarinoiden maailmaan. Toki pelivälineet muuttuvat ajan myötä. Sähköiset kirjat ja nettiartikkelit saattavat jollekin lapselle olla avain lukemiseen.
RAIMO HAUTANEN