Vähentyvä lukeminen, heikkenevä lukutaito ja hapertuva keskittymiskyky ovat nousseet viime vuosina suureksi huolenaiheeksi, eikä syyttä. Keskustelu koskee usein lapsia ja nuoria, mutta ilmiö näkyy yhä selvemmin myös työikäisissä aikuisissa ja työelämässä. Kyse ei ole vain yksilön sivistyksestä tai kirjallisuuden asemasta, vaan koko yhteiskunnan toimintaedellytyksistä.
Lukutaito ei ole työelämässä mielipidekysymys, jossa työntekijät ja työnantajat olisivat vastakkaisilla puolilla. Päinvastoin. Tuoreiden kyselytutkimustemme perusteella molemmat jakavat näkemyksen lukemisen merkityksestä. Työntekijät kokevat lukemisen kehittävän ajatteluaan, kielellisiä valmiuksiaan ja keskittymiskykyään. Työnantajat puolestaan tunnistavat lukemisen hyödyt lähes yksimielisesti: valtaosa uskoo sen parantavan keskittymistä ja vahvistavan viestintätaitoja. Siis juuri niitä ominaisuuksia, joita työelämässä tarvitaan jatkuvasti enemmän.
Keskittymiskyky ja kyky pitkäjänteiseen, luovaan ajatteluun ovat avaintekijöitä Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Työelämä edellyttää yhä useammin laajojen kokonaisuuksien hahmottamista, abstraktia ajattelua ja kykyä ilmaista monimutkaisia asioita selkeästi. Lukeminen tukee näitä valmiuksia tutkitusti. Se kehittää empatiaa, mielikuvitusta ja luovuutta. Näitä taitoja tekoäly ei korvaa ja niiden merkitys vain kasvaa työn alati muuttuessa.
On selvää, että digilaitteet ovat erottamaton osa arkeamme. Myös työelämä toimii pitkälti digitaalisesti, ja etätyön vakiintuminen on vain vahvistanut tätä kehitystä. Emme halua kääntää kelloa taaksepäin. Silti on uskallettava todeta, että pirstaleinen ja nopeatempoinen mediaympäristö vaikeuttaa keskittymistä ja syvällistä ajattelua. Tämä haaste tarvitsee vastapainon.
Lukeminen ei ole vain aktiivisten kirjallisuusharrastajien etuoikeus. Sen hyödyt kuuluvat kaikille: niin yksilöille, työyhteisöille kuin koko yhteiskunnalle. Lukutaito ei ole menneen ajan taito, vaan yksi tulevaisuuden keskeisimmistä voimavaroista ja kansamme pärjäämisen edellytys.