Suuri kiitos Ilkka-Pohjalaisen kulttuuriosastolle Venäjä-kirjojen esittelystä 2.3. numerossa. Katsoin kirjoja Eepoksesta. Kirjastoissa on näitä esiteltyjä, mutta pääosin ne näyttävät lojuvan hyllyssä. Ehdotan, että kaikki kirjastot tuovat Venäjää ja Ukrainaa koskevia julkaisuja esittelypöydille ja sähköisin välinein kansalle tykö.
Eivätkä kirjat lehdessä esiteltyihin jää. Anne Applebaumin Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa kertoo 30-luvun Holodomor-kansanmurhasta, jossa nälkiinnytettiin neljä miljoonaa ukrainalaista: ”Neuvostojohto oli päättänyt murskata ukrainalaisten kansalliset pyrkimykset; maan historia oli lopullisesti painettava hautaan yhdessä miljoonien uhrien kanssa.”
Heidi Blaken Tappolista: Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan kertoo, mihin Putin salamurhaohjelmallaan pyrkii ja miksi länsimaat eivät ole kamarallaankin tehtyihin kauheuksiin aiemmin pontevammin puuttuneet.
Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen ovat kirjassaan Luiden tie Vankileirien saariston jäljillä arktisissa Auschwitzeissa. Rosa Liksomin mukaan teos on jo nyt tieto- ja matkakirjaklassikko. Putinin Venäjällä Gulagin massamurhaaja Stalin on nostettu taas kansakunnan sankarien kärkeen.
Yhteiset ylpeydenaiheet ovat olleet maassa Sputnikin ja Gagarinin jälkeen vähissä. Suuren isänmaallisen sodan muistonuotiolla on värjötelty näihin päiviin. Menneisyyden synkkiä lukuja ei ole koskaan avattu, päinvastoin enenevästi kätketty. Memorial-järjestökin hiljennetään. Putin on rakentanut historiasta ikioman narratiivinsa jatkuvine ulkoisine ja sisäisine uhkineen.
Hitlerin Saksassa oli sodan jälkeen vuosi nolla. Sen jälkeen Saksassa on tehty valtavasti työtä historian rehelliseksi avaamiseksi ja syntisen kansakunnan uudelleen suuntaamiseksi. Vasta sunnuntaina 27.2. Saksan historian uusi luku kääntyi eteenpäin, kun muut Euroopan maat haluavat Saksan painoarvollaan mukaan rakentamaan tulppaa Putinin Venäjän muodostamalle uhalle.
Veli-Pekka Tynkkyseltä ilmestyy lähipäivinä uusi kirja Venäjä, energiavalta; Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen. Energian ja vallan kytkös on Venäjälle kohtalonkysymys vihreän siirtymän vaiheessa.
”Vaikka Putinin hallinto on täysin riippuvainen öljystä ja kaasusta, maalla olisi valtavine luonnonvaroineen kaikki edellytykset muuttua myös uusiutuvan energian suurvallaksi. Samalla demokratia voisi astua autoritaarisuuden tilalle.” Toivoa siis on.
Timo Urpala
Ilmajoki