Valtataistelu Keskustan sisältä ei ole kadonnut mihinkään. Maan tapa -kirjan maanantaina julkaissut ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoo varoittaneensa puheenjohtaja Juha Sipilää ministerivalintojen seurauksista.
– Puolueeseen kuulumattoman Anne Bernerin valinta liikenneministeriksi oli suuri järkytys. Siitä tilaisuudesta käveli miehiä ulos käsi nyrkissä, Korhonen sanoo.
Korhonen toteaa, että moni pitkän uran puolueessa ja eduskuntaryhmässä tehnyt miettii, mitä hyötyä on järjestötyön tekemisestä, kun ministereiksi nostetaan poliittisesti kokemattomia ihmisiä puolueen ulkopuolelta.
– Valinnoissa ohitettiin useamman vaalikauden ajan eri valiokunnissa istuneita edustajia.
Nykykeskustassa valtaa pitää Korhosen mukaan se sama liberaalisiipi, joka oli aikanaan syrjäyttämässä häntä puoluesihteerin paikalta. Korhonen sanoo, että liberaalit nousivat valtaan siinä vaiheessa, kun he tekivät liiton puolueen vahvan lestadiolaissiiven kanssa lupaamalla Tapani Töllille kuntaministerin salkun, mikäli tämä tukee Timo Laanista puoluesihteeriksi. Näin myös tapahtui, ja yhteistyön jatko nähtiin Rovaniemellä, kun Juha Sipilä valittiin puolueen puheenjohtajaksi.
– Keskusta ei ole enää 2010-luvulla ollut maakuntien puolue, jota maakunnat johtavat, vaan se on liberaalien puolue, jota lestadiolaiset tukevat, Korhonen kirjoittaa (s.418).
Korhosen mielestä keskustalaista ei enää erota kokoomuslaisesta. Hän kysyy, mistä Sipilän keskusta ja Stubbin kokoomus olisivat olleet eri mieltä viime aikoina.
– Olen seurannut puoluetta sivusta, enkä kohta enää näe keskustaa. Muutama vuosi, ja koko järjestö on mennyttä.
Korhonen itse katsoo joutuneensa puolueen liberaalisiiven ajojahdin kohteeksi. Kirjassaan hän kertoo useita esimerkkejä siitä, miten puolueen sisäisiä asioita vuodettiin medialle, ja ellei niitä ollut, leviteltiin huhuja. Vuotajiksi Korhonen nostaa muun muassa Kari Jääskeläisen, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen. Liberaalisiiven kärkijoukkoa.
– Kun kysyin Paula Lehtomäeltä asiasta kirjahaastattelua tehdessäni, arveli hän ihan tosissaan, että Helsingin Sanomat salakuuntelee maan keskeisiä poliitikkoja. Piti varmistaa, että kuulin ja ymmärsin oikein, Korhonen naurahtaa. (s.683).
Siitä Korhonen on aivan varma, ettei Lehtomäki enää jälkikäteen myönnä sanomaansa.
– Tai sitten hän kuittaa sen vitsiksi.
Lue näyte kirjasta tästä .
MARJA TYYNISMAA
