Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka joka seitsemännellä peruskoulun päättävällä on niin kehno lukutaito, että hänen selviytymisensä yhteiskunnassa vaikeutuu (Tiede-lehti 10/2022). Finlandia-voittaja Iida Rauma otti palkintopuheessaan voimakkaasti kantaa lukutaitoon (Helsingin Sanomat 1.12.2022). Mitä meille ja jälkikasvullemme on tapahtumassa? Lukutaito ei voi vain jäädä kaiken muun jalkoihin, sillä ilman sitä emme pärjää vaan tulemme pahimmassa tapauksessa jopa huijatuksi.
Suomi on tunnettu sivistysmaana, jossa opilliset taidot ovat huipussaan. Olemme perinteisesti olleet hyviä lukijoita. Muutos on kuitenkin tapahtunut, ja lukemisesta on alkanut tulla kaiken muun rinnalla välttämätön paha. Digi ja some vievät aikaa perinteiseltä lukemiselta. Siksi monella taito jää kehittymättä.
Kasvatus hyväksi lukijaksi lähtee jo syntymästä. Jo pieni vauva nauttii esimerkiksi lorujen kuulemisesta. Isommillekin lapsille on tärkeää lukea kirjoja yhteisesti tutkaillen. Äänikirja – vaikka se helppo vaihtoehto nykyisin onkin – ei ole sama asia kuin aikuisen ja lapsen yhteinen lukuhetki.
Lukeminen auttaa keskittymään ja rikastuttaa sanavarastoa. Kokeneet opettajat tunnistavat koulussa oppilaiden sanavaraston suppeuden. Arkipäiväiset termit, kuten ”oheinen”, ”positiivinen” ja ”negatiivinen”, merkityksineen ovat yläkoululaiseltakin hukassa.
Kuinka nämä lukemansa vajavaisesti ymmärtävät pystyvät toimimaan tässä maailmassa, jossa kansalaisten pitää yhä enemmän itse hoitaa asiansa vaikkapa Internetissä operoiden?
Ei ole enää helposti saavutettavaa, tiskin ääressä istuvaa pankkitoimihenkilöä, joka hoitaa laskunmaksun. Pankkien konttorien määrä ja ennen kaikkea aukioloajat ovat hyvin rajalliset. Kelan lomakkeet täyttää jokainen verkossa itse. Myös vakuutusasiat hoituvat näppärästi koneella. Mutta mikä on hänen kohtalonsa, jonka lukutaito on heikko? Ei hän saa arkisessa pykäläviidakossa asioista kovinkaan hyvin selvää. Hän ei ehkä selviä työhönsä liittyvästä lukemisesta. Kuka häntä auttaa?
Ennen kuin vahinko on tapahtunut, voivat jokaista lasta auttaa lukutaidon kehittymisessä hänen kotinsa, varhaiskasvatuksensa ja koulunsa. Kotona on panostettava ääneen lukemiseen sekä tarinoihin innostamiseen, samoin varhaiskasvatuksessa. Alakouluilla on merkittävä rooli lukemaan motivoimisessa. Lukemiselle kannattaa siis myös koulussa uhrata kovasti aikaa. Jos aikataulu on tiukka, jääköön jotain muuta opinnoista vähemmälle huomiolle. Säännölliset, yhteiset lukutunnit tuottavat hyvää tulosta myös muihin oppiaineisiin kuin äidinkieleen. Yläkoulussa ja muissa oppilaitoksissa on tarpeen jatkaa aiempien vuosien perintöä. Pohjatyö tehdään kuitenkin jo varhaislapsuudessa.
Sinä vanhempi, joka nyt luet tätä tekstiä! Ota tavoitteeksi jokapäiväinen lukuhetki lapsesi kanssa. Annat silloin hänelle suuren, lukutaitoa tukevan lahjan. Ja muista, että myös lukemaan jo oppineelle, jopa teini-ikäiselle, voi lukea ääneen. Lukisitko joskus tekstiä ääneen myös puolisollesi, vanhemmallesi tai ystävällesi?
Anu Koskela
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
lukuagentti, Verkostosta voimaa lukutaitoon -hanke
Seinäjoki