Perinteen mukaan Lucia, jota kutsutaan myös valon valtiattareksi, tuo laulua, lämpöä ja valoa keskelle pimeintä talvea.
Itse tarina on kaikkea muuta kuin valoisa. Siinä Lucia-niminen neito Sisilian Syrakusassa Italiassa, 280 – 300 jälkeen Kristuksen, kaivoi silmät päästään, koska päätteli että kauniit silmät olivat syy siihen, että petollinen sulhanen vainosi häntä. Lucia sai, Jumalan ansiosta, silmät takaisin ja hänestä tuli yksi Katolisen kirkon tärkeimmistä pyhimyksistä.
Tarinan mukaan Lucia rantautui Pohjoismaihin, ensin Ruotsiin, jo 1800-luvun loppupuolella. Vaasan Brage-yhdistys järjesti perinteikkään ulkoilmakulkueen Vaasassa jo vuonna 1936. Yhdistys järjestää myös tänä vuonna Lucia-juhlan Kulttuuritalo Fannyssä.
Suomen Lucia, kruunataan Helsingin tuomiokirkossa, josta Lucia-kulkue myös lähtee kiertämään Helsinkiä, 13. joulukuuta. Tämä traditio sai alkunsa vuonna 1950.
Luciat keräävät varoja vähäosaisille. Se on ehkä Lucian tärkein tehtävä, ja tietysti tuoda sitä valoa ja lämpöä monesti muuten niin synkkään joulukuuhun.
Pienenä tyttönä en tuntenut Lucian synkkää tarinaa, vaan Lucia oli kaunis valkoisiin pukeutunut valon haltiatar. Ihailin Luciaa ja halusin itsekin olla Lucia. Jo pienenä lapsena herätin siskoni Lucia-aamuna aikaisin ja Santa Lucia laulua laulellen ja Lucia-kruunut päässä käveltiin keittiöstä vanhempien makuuhuoneeseen. Aamupalaksi tarjottiin piparkakkuja ja mehua.
Isä oli paikallisen Rotary-järjestön puheenjohtaja ja sain istua Lucian vieressä, kun isä vei Luciaa autolla esiintymään muun muassa vanhainkoteihin, sairaaloihin ja päiväkoteihin. Oi kuinka jännittävää se oli istua oman idolin vieressä.
Ei tule ehkä yllätyksenä, että pyrin itsekin Luciaksi, tosin siskon toimesta, koska hän ilmoitti minut. Se oli pienestä kiinni, ettenkö olisi kruunattu Suomen Luciaksi 1986. Jäin toiseksi. Ehkä minun tulisi osallistua Vamian niin suosittuun mummo-Lucia kisaan, kun on sen aika.
Ehkä mieluisin Lucia-kokemus on kuitenkin Korpilahdelta, jossa olin suomen kielen opissa lukion jälkeen. Olin opiston ainoa äidinkieleltään ruotsinkielinen ja kun joulukuu lähestyi, tiedustelin, oliko koulussa tapana järjestää Lucia-tapahtumaa.
”Lucia, mikä se on?”
Silloin tajusin, että Lucia ei ollut kovinkaan tunnettu Sisä-Suomessa. Kaverini Eijan kanssa päätimme, että nyt tuodaan Lucia-perinne myös Jyväskylän seudulle.
Sain itse toimia Luciana ja mukana saattueessa oli suuri joukko opiskelukavereita. Pojat lähtivät innolla mukaan kulkueeseen, pukeutuneina muun muassa tiernapojiksi.
Hauskaa oli ja Lucia toi valoa ja laulua opiston juhlasaliin. Uskon, että Lucia-kulkue oli ensimmäinen laatuaan Korpilahdessa.