Valtiovarainministeriö julkaisi viime viikolla uusimman talousennusteensa. Sen mukaan Suomi palaa lievän taantuman jälkeen loppuvuonna taas kasvun aikaan. Erityisen vauhdikasta talouskasvua ei kuitenkaan ole näköpiirissä ja lisäksi julkinen talous velkaantuu liian kovaa tahtia. Seuraavan hallituksen onkin tehtävä määrätietoisia päätöksiä, jotta molemmissa kurssi muuttuu.
Talouskasvun vauhdittamisen osalta puolueiden on helpompi löytää yhteisymmärrys. Kaikki ovat sitoutuneet lisäämään tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiopanostuksia sekä panostamaan koulutukseen. Eroja on kuitenkin suhtautumisessa kannustinloukkujen purkamiseen sekä työperäiseen maahanmuuttoon.
Erityisesti puoluekentän oikea laita ja keskusta ymmärtävät tarpeen sosiaali- ja työttömyysturvan muutoksiin. Nykymalli johtaa aivan liian usein tilanteisiin, joissa joko lisätyötunteja tai kokopäivätyötä ei kannata ottaa vastaan. Tukien vähenemisen ja verotuksen kiristymisen yhteisvaikutuksena käteen ei jäisi juurikaan enempää rahaa. Ei ihme, että meillä on samanaikaisesti sekä työttömyyttä että työvoimapulaa.
Uskoisin silti, että työllisyyttä tukevasta sosiaaliturvauudistuksesta voisi löytyä yli puoluerajojen ulottuva kompromissi. Tarvitsemme kaikkien työhön kykenevien työpanoksen, joten perusteet muutoksille ovat vankat.
Maahanmuuton osalta tilanne on vaikeampi. Perussuomalaiset ovat naulanneet kantansa kovin tiukaksi, vaikka asiantuntijoiden viesti on yksiselitteinen: pelkästään suomalaisten voimin emme selviä.
Työllisyyttä ja talouskasvua vauhdittavat rakenteelliset uudistukset eivät kuitenkaan riitä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtion taloudessa on saatava ensi vaalikaudella aikaan kuuden miljardin euron menosopeutukset. Talouskasvun vauhdittuminen kuittaa siitä vain osan. Myös menoleikkauksia tarvitaan ja puolueiden vaaliohjelmissa vannotaan lisäksi veronkorotusten nimiin.
Viime päivinä monet ekonomistit ovat tosin rauhoitelleet velkakeskustelua. Syytä paniikkiin ei kuulemma ole, vaikka tilanne onkin vakava. Itse en ole huomannut velkakeskusteluissa minkäänlaisia ylilyöntejä. Minulle on välittynyt lähinnä sellainen kuva, ettei kaikilla puolueilla ole riittävää rohkeutta julkista taloutta korjaaviin toimenpiteisiin. Esiin nostetaan lähinnä asioita, joista ei haluta leikata eikä säästökohteita. Edes yhteistä näkemystä tasapainotustoimien kokoluokasta ei tunnu olevan.
On sinänsä ymmärrettävää, että kohdennettujen menoleikkausten ääneen lausuminen on vaalikeskusteluissa vaikeaa. On helpompaa puhua kasvottomasti hallinnosta säästämisestä ja veroaukkojen paikkaamisesta kuin siitä, että asumistuesta nipistetään tai työttömyysturvaa supistetaan.
Toivon kuitenkin, että hallitusohjelmaa kirjoitettaessa yhteistä tahtoa ja rohkeutta löytyy. Vaalien jälkeen on yleensä järki voittanut. On uskallettu ainakin jossain määrin leikata ja priorisoida. Nyt en ole tästä ollenkaan varma. Toivottavasti olen väärässä.