Näin kirjoitti tyttäreni lumeen, kun leikkipuistossa mietimme mitä toivomme elämäämme enemmän. Olemme pohtineet kysymystä myös aikuisten kesken, jotka toivovat monesti epämääräisempiä asioita kuin lapset.
Lasten toiveet ovat hyvin konkreettisia, kuten lisää kissanpentuja tai suklaata. Aikuiset saattavat toivoa vaikkapa tervehdyksiä, iloa tai jopa maailman rauhaa.
Suomi ratifioi lapsen oikeuksien sopimuksen 25 vuotta sitten. Vaikka tämä sopimus on yksi maailman ratifioiduimmista, on se huonosti tunnettu. Tänä vuonna korostetaan erityisesti lasten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Suomi on saanut useita huomautuksia juurikin lasten osallisuuden puutteesta. Emme kuule riittävästi lasten näkemyksiä heitä koskevassa päätöksenteossa. Aikuisten maailmassa lapsen näkökulma jää usein huomiotta.
Lapsenoikeuksien 12. artikla 1. pykälä sanoo näin: ”Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.”
Kun ei ole kysytty, niin osataanko vastata? Sain 2000-luvun alkupuolella ensimmäisessä työssäni hankevetäjänä Kyrönmaalla tehtäväkseni aktivoida nuoria. Aloitin työni kysymällä nuorilta mitä he haluavat. Vastauksissa toivottiin mm. lisää vaatekauppoja ja McDonald´s. Ymmärsin myöhemmin, että vika ei ollut vastauksissa vaan tavassani kysyä. Monet eivät kysymyksen asettelun tärkeyttä huomaa, sillä niin usein lasten ja nuorten mielipiteet jätetään huomiotta.
Aikuisille on jos jonkinlaista konsulttia innovoimassa, kehittämässä ja buustaamassa. Kuka ottaisi kopin siitä, että lasten ääni saataisiin kuuluviin samalla tavoin, oikein kysymällä ”iän ja kehitystason mukaan”? Tämä ei ole aivan helppoa eikä vastauskaan aina miellytä.
Lasten osallisuuden lisäämiseen tarvitaan aktiivisia aikuisia. Kaksi aivan loistavan esimerkillistä aikuista, jotka ajavat työkseen lasten asiaa ovat lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sekä MLL:n lakimies Esa Iivonen.
Iivonen nostaa lastenoikeuksien sopimuksen asiat esiin, kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä ja erityisesti silloin jos niitä ei ole otettu huomioon. Hän myös kouluttaa tavan ihmisiä lasten oikeuksista. Suomen Unicef palkitsi Iivosen työstään viime vuoden lopulla.
Kurttilan työ lapsiasiavaltuutettuna antaa hänelle valtuudet huolehtia lapsenoikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa. Lainaan hänen omaa kirjoitustaan osallisuudesta” Aktiivinen subjekti vai passiivinen objekti? Kumpi rooli lapsillamme on? Jos ajattelet, ettei lapsia kiinnosta, olet ammatillisessa ansassa. Kyllä lapsia heidän oma elämänsä kiinnostaa, jos me aikuiset osaamme kuulla ja kuunnella sekä antautua vuorovaikutukseen, dialogiin.” (lapsiasiavaltuutetun blogi 28.10.2015)
- Jot ei äiti nyt ota mua tyliin niin minä tuutun ja olen äitille tyhmä, toteaa kolmevuotias vieressäni. Aika kuulla lastani ja lopettaa kirjoittaminen. Keskitytään seuraavaksi miettimään mistä löytyy lisää hupia arkeemme. Uimaporealtaasta jäämme vielä haaveilemaan.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.