Eurooppa parantaa asevarusteluaaan miljardeilla. Myös pieni Suomi.
Rahat tähän täytyy jostain saada ja se tarkoittaa, että tuntuvia leikkauksia ja sästökuureja on luvassa. Kansalta asiaa ei kysytty.
Perusteluissa vedotaan talvi ja jatkosodan henkeen. Ajat olivat kuitenkin tuolloin toisenlaiset. En ole vielä nähnyt sellaista filmatisointia Tuntemattomasta sotilaasta, jossa dronit ja ohjukset jyrähtelisivät.
Sodissa ei ole oikeudenmukaisuutta tai moraalia. Tuntemattomien ihmisten tappamista se on. Ei siitä mihinkään pääse. Lakihan ei sitä salli mutta sotatilanteessa sitä pidetään oikeutettuna. Nainen menettää puolisonsa, lapset isänsä.
Kautta aikain on valtaan noussut jossain päin maailmaa aina joku öykkäri, joka tahtoo kaiken. Hinnalla millä hyvänsä. Kun pommit paukkuvat ja avunhuudot kaikuvat pimenevässä illassa, istuvat nämä valtaapitävät öykkärit mukavasti nojatuolissaan ja pyytävät vaimoa tuomaan lisää suolakeksejä. Koko sota tuntuu kovin etäältä. Siitä ei viitsi kotona puhua. Työasioista. Mitä sitä turhaan iltaansa pilaamaan tuollaisilla ikävillä asioilla. Miestappioilla. Eikä sitä tule ajatelleeksi, että nuo miepolot olisivat varmasti nauttineet ihan tavallisista koti-illoista siinä missä hänkin.
Mutta mutta. Jonkun pitää hallita. Mahdollisimman isosti ja näyttävästi.
Mikko Nevantakanen
Vaasa