Metallin liittokokous on nyt pidetty. Lähdin hyvän äänimäärän saattelemana kohti Tamperetta. Itsevarmuus huipussaan ja intoa puhkuen, päästä varpaisiin. Työmaaltani tuli vielä saatesanat: ”Älä tule kotiin ilman hallituspaikkaa.”
Ensimmäisenä päivänä ryhmäkokouksessa aistin heti, että eivät taida valinnat mennä Vaasan, äänestäjieni eikä itseni kannalta hyvin. Juteltuani eri vaalipiirien ihmisten kanssa ymmärsin, että hallituspeliä on jo pelattu jonkin aikaa. Toisin sanoen, lobbaus oli jo pitkällä.
Minun maailmani taas toimii niin, että tekoni todistavat, mitä teen ja mihin pystyn. Jos se ei riitä, niin se ei sitten riitä. Yöt on mukavampi nukkua, kun pysyy selkä suorassa alusta loppuun.
Neljän pitkän päivän päätteeksi kohdalleni tulivat seuraavat kortit: hallituksen 1. varajäsen tai valtuuston varsinainen paikka. Otin 1. varapaikan sillä ehdolla, että Vaasasta tulee myös valtuuston edustus. Omasta hallituspaikasta riitely olisi voinut olla liian kallista Vaasan-piirille, sillä hallituspaikka olisi voinut vaarantua.
Moni onnitteli minua 1. varasijasta, mutta minulle se oli pettymys. Ennen kaikkea se harmitti äänestäjien puolesta. Häviäminen missään ei ole koskaan kivaa, mutta hallitukseen valittu on ilman muuta hyvä ja tuen häntä täysin.
Itse kokous sujui hienosti ja sain sen valiokuntapaikan, jonka halusin. Olin nimittäin työehtosopimusvaliokunnassa. Mielestäni isoimmat asiat kokouksessa olivat liittofuusion valmistelut sekä yksimielinen valiokunnan esitys, ettei viikottaista tai vuosittaista työaikaa tule pidentää.
Ensimmäinen kohta tarkoittaa sitä, että vuoden päästä liittokokous pidetään poikkeuksellisesti uudestaan ja samat edustajat äänestävät, syntyykö Suomeen uusi vientialoihin perustuva suurliitto. Siihen kuuluisivat metalli, puu, paperi ja team.
Toinen kohta taas asettaa liiton neuvottelijat, hallituksen ja valtuuston vaikeaan tilanteeseen. Jos työaikaa ei saisi pidentää, niin sehän kaataisi koko kilpailukykysopimuksen. Olemme siis mielenkiintoisessa tilanteessa.
Hallitus on äänestystuloksella 12–8 siunannut määräajaksi työajan pidennyksen. Epäilen myös, että tulevana perjantaina valtuusto siunaa KiKyn.
Erikoista kuitenkin on, että Saksa ja Ruotsi, joihin kilpailukykyämme ensisijaisesti verrataan, ovat pystyneet tekemään palkankorotuksia ja leikkaamaan työaikaa. Saksa juuri teki 5 prosentin palkankorotusratkaisun. Ruotsalaisten laskurit näyttävät, että esimerkiksi kuuden tunnin työpäivä on tuottavin ja tehokkain.
Me taas olemme tehneet kuusi vuotta melkein nollasopimuksia ja nyt vähän pidennetään vielä työaikaa. Iso kysymys siis on, ovatko työntekijät laiskoja, vai onko mittavia ongelmia jossakin muualla?
Jos ja kun sopimus hyväksytään, niin toivotaan, että se korreloi meille investointeja. Ettei kävisi niin, että se kolmen päivän ”lisätuotto” jaetaan ulos?
Minun on vaikea nähdä tilannetta, että esimerkiksi 200 henkilöä työllistävä yritys palkkaa lisää työntekijöitä, kun nykyinen organisaatio tekee kolme kökkäpäivää vuodessa lisää. Sitä paitsi, jos pidän kökän kotona, niin eikö sekin pidä nykyään ilmoittaa verottajalle?
Kiitän kaikkia äänestäjiäni.
MIKKO VUOTO