Pakollisessa pysähtymisessä ja lepotauossa voi toki olla jotain hyvääkin. Moni kiitää viikosta ja kuukaudesta toiseen oravanpyörässä ilman riittäviä lepohetkiä.
Vaasassa on tämän talven ja kevään aikana ollut liikkeellä flunssa- ja vatsatautiepidemiaa, joka on näkynyt ajoittain suurina poissaoloina kouluissa ja työpaikoilla.
Osa on toipunut kuntoon muutamassa päivässä, osa on joutunut jäämään kotiin pidemmäksi aikaa. Kotona on ihan kiva olla, mutta monella seinät alkavat kaatua päälle jo muutaman päivän jälkeen, jos ei pääse ulos liikkumaan tai tapaamaan tuttuja.
Sairaana pitää levätä ja toipumisen jälkeenkin täytyy aloittaa itsensä rasittaminen maltilla ja kehoa kuunnellen.
Olen muistanut tämän ohjeen entistä paremmin sen jälkeen, kun menetin 30-vuotiaan ystäväni joitakin vuosia sitten.
Kahden viikon rajun sairastamisen jälkeen ystäväni aloitti liian kovan harjoittelun liian nopeasti.
Kovat löylyt treenin jälkeen jäivät hänen viimeisiksi, sillä elämä päättyi pesutiloissa tämän jälkeen. En ollut tuolloin itse paikalla, mutta tieto pysäytti ja muistutti, että maltti on valttia tässäkin asiassa.
Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on itseni lailla elämässä vuosia enemmän takana kuin edessä. Erilaiset vaivat, vammat sekä sairaudet alkavat yleistyä ja lisääntyä matkan varrella.
Lähes viikoittain saan kuulla jonkun tutun kuolemasta tai vakavista terveysmurheista. Vielä useampi tuttu odottaa pääsyä lonkka- tai polvileikkaukseen, muutama käy sytostaattihoidoissa, joku toipuu aivoverenvuodosta, ja niin edelleen.
Tunnen ja tiedän myös monta nuorta ja keski-ikäistä ihmistä, joilla on jopa pysyviä liikuntaa rajoittavia tekijöitä. Moniin terveydellisiin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta ei ihan kaikkiin.
On ollut ilo nähdä ja kuulla, että moni on löytänyt erilaisista rajoitteista huolimatta itselleen yhden tai useamman vanhan tai ihan uuden lajin harrastaa liikuntaa.
Liikkuminen on etuoikeus, josta kannattaa yrittää nauttia oman kunnon mukaan. Se voi parantaa kehon ja mielen hyvinvointia enemmän kuin uskotkaan.