Taas on kärähtänyt olympiaurheilijoita jopa kahdeksan vuoden takaa Pekingin kisoista. Ihmettelen, miksi muut urheilijat ovat niin hiljaa.
Nettikeskusteluissa ihmiset vääntävät, onko oikein jakaa mitaleja uudelleen vuosien päästä. Siitäkin huolimatta, että ne on hankittu kepulikonstein.
Urheilijoiden massamielipidettä en ole havainnut. Heitähän tämä asia koskee kaikkein eniten. Heiltä on vääryydellä viety voitonjuhlat, vuosien työn tulokset, mittavat sponsorisopimukset ja ties mitä.
Silti, hiljaista on kuin vilttitossutehtaassa yksittäisiä ärähdyksiä lukuun ottamatta. Äänessä ovat olleet mielestään ajojahdin kohteeksi joutuneet venäläisurheilijat.
Kansainvälinen olympiakomitea näyttää olevan varsinainen tossu, kuten jo etukäteen arveltiinkin. Siksi puhtaiden urheilijoiden pitäisi nostaa metakka ja laittaa herrakerhoon vaatimuksillaan ryhtiä.
Mutta ei. Tässä kaikessa minua kalvaa hirvittävä epäilys. Johtuuko urheilijoiden ja KOK:n pehmoilu huonosta omastatunnosta. Eikö heillä ole kanttia nostaa meteliä asiasta, josta voisivat itsekin olla tuomiolla.
Vedenjakajalla. Tommi Evilä sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa osuvasti: ”Nyt on tultu vedenjakajalle.”
Evilä tarkoitti Suomen mitalisaalista, joka ei enää voi paljon huonommaksi mennä, mutta myös kansainvälisen olympiakomitean tekemisiä ja asennetta, koko olympialiikettä.
Doping on asia, joka pitäisi laittaa kuriin. Rion kaltainen sekoilu ei saa enää toistua. On saatava selvät säännöt, rajat ja armottomat ulosheitot niin kärähtäneille urheilijoille kuin maillekin.
KOK:n on myös katsottava maailmaa laajemmin kisaisäntiä valitessaan. Raha ei saa olla ratkaiseva tekijä, vaan on tutkittava myös isäntämaan ja kaupungin muuta tilaa.
Rion kisavieraiden tunnelma latistui, kun he marssivat hulppeille kisapaikoille ja näkivät matkalla kaduilla nukkuvia ihmisiä, äärimmäistä köyhyyttä.
Jokainen tietää silloin sydämessään, ettei kaikki ole mennyt oikein. Olympialaisten pitäisi olla maailman nuorison yhteinen juhla.
Nolo juttu. Vedenjakajalla ollaan myös Suomen olympiakomiteassa. Huonon menestyksen jälkeen on tavattu vaatia valtiolta lisää rahaa urheilulle.
Nyt sitä ei ole kehdattu tehdä kovin suureen ääneen, koska olympiakomitea jäi juuri kiinni valtionavun väärinkäytöstä. Palkkoja on maksettu liikaa ja muutenkin tuhlailtu.
Nyt puhutaankin sitten paremmasta kohdentamisesta.
Vesa Koivumäki