Yhteiskunta toki tarvitsee verotulot pitääkseen yllä julkiset palvelut ja mm. infran. Unohtuu kuitenkin tosiasia, että verotus ohjaa yksilöiden ja yritysten käyttäytymistä. Liian ankara verotus on haitallinen ja se vaikuttaa työn tekemisen ja yrittämisen motivaatioon. Valtiot kilpailevat keskenään mm. osaajista ja yrityksistä hyvillä toimintaedellytyksillä ja verotuksella. Jos enin osa tulosta menee veroihin eikä niistä itse hyödy juuri mitään, ja samalla tekemättä työtä takaavat tulonsiirrot ja sosiaalietuisuudet kohtuullisen elintason, kannattaako tehdä lisätyötä tai yrittää?
Yksilön ja yrityksen elinkaaren aikana tapahtuvista rahavirroista valtaosa kertyy lopulta verottajan pussiin. Meillä on ankara tuloverojen progressio, on työn sivukulujen veroluontoiset maksut, on pääomatulon verot, on kulutusverot, on yhteisöverot, on luovutusvoiton verot, on varainsiirtoverot, on kiinteistöverot, on energiaverot, on vakuutusverot, on perintö- ja lahjaverot. Kaikki ovat samaan tuloon kohdistuvia verolajeja toistensa päälle. Samalla pienet ansiotulot ovat käytännössä verovapaita ja niitä ja sosiaalitukia yhdistelemällä voi selvitä lähes ilman veroja.
Mitä järkeä on kiristää veroastetta, jos se vain pienentää kokonaisverokertymiä motivaation laskun kautta? Nyt ollaan tässä tilanteessa. Suomi käy nyt tyhjäkäynnillä, investointeja ei haluta tehdä eivätkä yritykset kasva.
Perintö- ja lahjavero koetaan epäoikeudenmukaisena. Missään naapurivaltiossa ei tätä verolajia kanneta. Perintö- ja lahjavero on yritysvarallisuuden kohdalla haitallinen verolaji, sillä se heikentää aina merkittävästi juuri sitä työkalua (yritystä), jolla toimintaa pitäisi pystyä jatkamaan. Joskus omistajanvaihdoksen verotus on yritykselle kuolinisku.
Yritystä sen sijaan pitäisi tässä kriittisessä muutostilanteessa päinvastoin vahvistaa. Kun sukupolvenvaihdoksen seuraamuksena määrätään vero, on varat kotiutettava yrityksestä osinkona tai palkkana, jotta se voidaan maksaa. Summa paisuu lopulta paljon suuremmaksi. Siihen kertaantuvat edellä kuvatut oheisverot. Näin miljoona euroa veroa maksanutta yritystä joudutaan rasittamaan jopa kahdella miljoonalla eurolla.
Tilanne on monessa tapauksessa täysin mahdoton. On tilanteita, että hyvää yritystä ei kannata ottaa vastaan edes ilmaiseksi. Lypsävää lehmää ei kannattaisi tappaa.
Paljon on puhetta talouskasvusta ja sen osana perintö- ja lahjaverosta luopumisesta. Opposition asiantuntijat väittävät, ettei vaikuta talouskasvuun. Yrittäjät tietävät, että kyllä vaikuttaa.
Asiaan olisi yksinkertainen ratkaisu. Perintö- ja lahjaverolakia (PerVL 55§) tulisi muuttaa siten, että tilanteessa jossa ko. lainkohtaa sovelletaan, ei veroa peritä lainkaan. Tämä edistäisi sukupolvenvaihdosten tekemistä ja myös aikaistaisi toteutuksia. Yritys säilyisi terveessä kunnossa ja aikaisemmin toteutettu sukupolvenvaihdos on myös eduksi sen onnistumiselle.
Toinen seikka, joka vaikuttaa talouskasvuun, olisi jatkajien löytyminen ikääntyvien yrittäjien yrityksille. Nykytilanteessa liian moni yritys loppuu. Tähänkin olisi yksinkertainen parannuskeino.
TVL 48.3 § (sukupolvenvaihdoksen huojennus) tulisi muuttaa. Lainkohtaan pitäisi lähisukulaisten ohessa lisätä yrityksen työsuhteessa oleva henkilö. Edelleen tulisi sallia, että lainkohdan huojennusta voi soveltaa myös tilanteessa, jossa kyseinen henkilö perustaa toteutusta varten osakeyhtiön (väliyhtiö). Näin saataisiin mm. yritysoston rahoittamiseen otetun lainan korot verotuksessa vähennyskelpoiseksi, sekä vältyttäisiin lainan lyhennyksen haitallinen verotus.
Näin omistajanvaihdoksilta poistuisivat pahimmat veroesteet. Kasvua syntyy ja kokonaisuutena vaikutus veronsaajalle olisi positiivinen.
Juhani Viitala
Kauhava