Varikon 15-vuotisjuhlanäyttelyssä keskellä salia oli kolhuja kokenut Koskenalan sairaalan rautasänky valmiiksi sijattuna, isoäidin puhtaan valkoinen lakana, tyynyssä painauma päätä odottamassa ja kevyt pitsipeitto kutsuvana. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä oli 3510 pillerin peitto; noin kymmenen pilleriä päivässä. Kyseessä oli Tiina Laasosen kantaa ottava työ: Kehtolaulu 2, joka oli ensi kertaa esillä Seinäjoella.
Terveydenhuollon ammattilaisena teos puhutteli minua. ”Taide voi tuottaa pitkällä aikavälillä henkistä hyvinvointia, mutta lyhyellä aikavälillä myös ahdistusta ja suoranaista pahoinvointia.” Näin sanoo taiteesta hiljattain väitellyt Jussi Lehtonen. Hoivataide on opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankkeita.
Olen mielenkiinnolla seurannut Yle Femman ohjelmasarjaa: Suuret ikäluokat. Ruotsin TV:n uutisankkuri Claes Elfsberg kuuluu suuriin ikäluokkiin eikä olisi halunnut jäädä eläkkeelle, mutta joutui jättämään paikkansa. Lopputyönään hän teki tv-sarjan, jossa käsitellään Ruotsin suuria ikäluokkia – lihavuori tai jättitulppa – kuten naapurimaassa meitä 40-lukulaisia kutsutaan.
Paljonhan meitä oli joka paikassa ja kilpailu oli kovaa, jo ensimmäisenä elinvuotena hengissä pysymisessä. Lapsivainajia ikäluokassa oli 5000 – 6000 verrattuna nykyiseen 100 lapseen vuodessa. Vasta tuberkuloosiin oli saatu rokotusohjelma 40-luvulla. Juuri omana syntymävuotenani 1949 lakisääteinen neuvolajärjestelmä alkoi toimia joka kunnassa.
1950-luvulla aloitettiin rokotukset kurkkumätää, hinkuyskää, jäykkäkouristusta ja poliota vastaan. Kaikki me sairastimme vuorollamme tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon. Osa vammautui vakavasti, suurin osa selvisi.
Luokkakoot olivat suuria, yksilöllisyydestä ei juuri puhuttu. Teimme kaiken joukkona – yhteisöllisyys oli kunniassa. Ja olemme myös se ikäluokka, joka voi kiitollisuudella muistaa omia vanhempiaan, jotka rakensivat omien lastensa parempaa tulevaisuutta kieltäytymällä itse mukavuudesta.
Kun Helsingissä opiskelijat panivat ranttaliksi ja tekivät vallankumousta, me Turussa kävimme lääkärikoulua ilman opintorahaa ja asuntotukea kello 8-17 maanantaista perjantaihin ja kello 8-15 lauantaisin. Valtion takaama opintolaina tuli 1969.
Kaikille ei riittänyt opiskelupaikkaa. Meistä osa lähti Ruotsiin elintasopakolaisiksi, kuten nykyään sanottaisiin. Me muut rakensimme Suomen hyvinvointivaltiota.
Taannoin HS:n pääkirjoitustoimittaja kirjoitti kolumnin otsikolla ”Suurten ikäluokkien viimeinen palvelus”. Siinä hän edellytti, että suuret ikäluokat rymyäisivät itselleen loppusijoituspaikan. Ei saa kuulemma uupua kesken.
Kyllä sivistysvaltiossa pitäisi kulloinkin työelämässä olevien hoitaa lapset, vanhukset ja sairaat. Meidän yhteisömme ei vain näy erityisesti arvostavan ikääntymistä. Norsut ja ihmiset pärjäävät paremmin mummin avulla. Suurten ikäluokkien isoäitien apu omien lasten tukemisessa on merkityksellinen.
Olisikohan pitänyt ruveta opiskelemaan venäjää, arabiaa vai thain kieltä, jotta osaisi kommunikoida hoitajansa kanssa. Aloin opiskella italiaa. Joudunkohan pilleripeiton alle? Eläkehakemuksen teen lähiaikoina häpeämättä.
Eeva Korpi-Hyövälti
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri ja diabetologi.