Leikkaaminen, sopeuttaminen, säästäminen, keventäminen, ohentaminen, pois jättäminen, priorisointi ja vähentäminen... Kuulostaako tutulta? Jos olet viime vuosina seurannut julkista keskustelua ja uutisointia, et ole voinut mitenkään välttyä näiden värikkäiden ilmaisujen tulvasta. Kyse ei ole kuitenkaan naapurisi Boris-kissan laihdutussuunnitelmasta vaan Suomen tilanteesta.
Kun taloudellisesti katsoo, ei voi sanoa että Suomella kulkisi hyvin. Se on monien asioiden summa enkä ota siihen tässä kantaa. Mutta sen sijaan kohdentaisin katseemme mieluummin niihin toimiin, joilla hallituksemme on väittänyt korjaavansa maamme suunnan.
Ja kuten arvata saattaa, työkaluna viuhuu pääasiallisesti sakset.
Mutta näissä saksissa tuntuu silti olevan jotakin vialla tai ainakaan ne eivät toimi loogisesti. Ensinnäkin kun leikataan sieltä missä ei ole ylimääräistä rahaa; kuten työttömiltä, opiskelijoilta ja julkisesta terveydenhuollosta. Mitä hyvää sillä saadaan aikaan, kun yhä useampi joutuu soppajonoon tai perintään? Kyseinen toiminta vain pahentaa tilannetta ruohonjuuritasolla.
Samaan aikaan ihmisiltä leikatut tuohet hallitus aikoo polttaa kiihkoillen puolustusmenojen kasvattamiseen. Puhutaan, että puolustusmenot nousevat jo vuonna 2029 yhdeksään miljardiin euroon vuodessa. Mielestäni se on kaikkea muuta kuin menojen säästämistä. Eikä sekään vielä riitä. Kirsikkana kakun päälle kansanedustajat nostavat lokakuussa omia palkkojaan oikein roimasti. Kerrassaan ritarillinen ele.
Jos kerran lähdetään saksimaan reilusti, niin silloin kaikkien yhteiskunnan toimijoiden tulisi olla tasavertaisesti mukana ja kansanedustajat hallituksineen saisivat luvan näyttää tässä esimerkkiä.
Arttu Sandqvist
Vaasa