Pääministeri Petteri Orpon hallitusta on mustamaalattu opposition ja valtamedian taholta, oli syytä tai ei, suurimmaksi osaksi vain ideologisista ja poliittisista syistä. Henkilöistä Orpoa ja valtiovarainministeri Purraa eniten. Heistä on tehty pahantekijöitä, vaikka he tekevät vain sitä, mitä heidät on valittu tekemään: pelastamaan hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on varsinkin vähävaraisille elämisen ehto. Tämän tarkimmin politiikkaa seuraavat ovat panneet merkille. On hyvä muistaa, että tämä oli myös äänestäjien tahto.
Kesästä 2023 kestäneen lyhyen hallituskauden aikana opposition vaihtoehdot ovat joko puuttuneet tai olleet riittämättömiä julkisen talouden tervehdyttämiseen ja negatiivisen velkakehityksen taittamiseen. Orpon hallituksen toimenpiteetkään eivät ole olleet vielä riittäviä velanoton taittamiseksi, koska korkotaso on pysynyt pitkään korkeana ja maailmantalous on laahannut odotettua kauemmin, muun muassa Venäjän hyökkäyssodan takia. Myös Saksan syvä taantuma vaikuttaa meidän julkiseen talouteen voimakkaasti.
Oppositiopuolueet, joiden pitäisi puheidensa mukaisesti ajatella juuri vähävaraisia, ottivat tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa turvaavan Orpon hallituksen silmätikukseen. Jopa ministereiden 15 vuotta vanhat kirjoitukset kelpasivat paremman puutteessa syyksi.
Vasemmisto-oppositio pelkää, että lähinnä sen luoma turvonnut julkinen sektori joutuu järkeistämisen kohteeksi, kun aletaan priorisoida yhteisten varojen käyttöä.
Terveydenhuollossa ja monissa muissakin julkisilla varoilla toimivien organisaatioiden kustannuksissa on paljon järkeistämistä, mm. todella vähän käytettyjen yöpäivystyksien järjestämisessä tai tutkimusten keskittämisessä.
Tilanne voi tuoda mieleen neuvostoliittolaisen lossinkuljettajan, joka ajeli vuosikausia tyhjenneen saaren ja mantereen väliä tyhjällä lossilla, kun näin oli totuttu tekemään. Meilläkin voi olla uskomattoman paljon vastaavaa toimintaa, jota emme edes enää huomaa tai ei olla huomaavinaan. Palveluiden järkeistäminen auttaisi myös terveydenhuollon työvoimapulassa.
Olemme kuin sokeutuneet tehottomaan toimintaan. Se ei johdu työntekijöistä vaan järjestelmästä. Suuri osa meistä vastustaa muutoksia haluamatta ymmärtää, miksi niitä tehdään. Valtavirrassa on turvallista ajelehtia ja huutaa muiden mukana, kun muutkin huutavat. Media antaa lähes joka uutis- ja ajankohtaisohjelmissa järkeistämistä vastustaville lisää tuulta purjeisiin.
Vähälle käytölle jäävien toimien karsiminen on vasemmisto-opposition puheissa ”pöyristyttävää leikkaamista”, vaikka se todellisuudessa olisi tarpeettomasta varojen käyttämisestä poissiirtymistä. Tämä ei suinkaan tarkoita palveluiden lopettamista, kuten on annettu ymmärtää. Korkeintaan supistamista ja järkiperäistämistä.
Meillä erityisesti vasemmistopuolueiden kansanedustajat ovat kunnostautuneet valtamedian myötävaikutuksella luomaan ihmisille vääristyneen mielikuvan ilkeämielisistä leikkauksista. Uskon, että ainakin SDP:n äänestäjissäkin on myös niitä, jotka ymmärtävät hallituksen toimet tilanteessa, johon on vuosien saatossa jouduttu. Vaikeassa tilanteessa järkeistykset ovat välttämättömiä. Niitä hallitus tekee, kun on tehtävä, sanotaan mitä sanotaan.
Poliittisia päätöksiä tehdään siis suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden, ei puolueiden suosion ker(j)äämisen takia. Suosio ja kiitokset tulevat sitten myöhemmin, jälkikäteen.
1990-luvun alkupuolen lama-aikana keskustalaisen päämisteri Esko Ahon hallitus ja sen kokoomuslainen valtiovaraiministeri Iiro Viinanen ovat kuvaava esimerkki siitä, että kiitos tehdystä ikävästä työstä ei tule aina heti. Haukut kylläkin tulevat heti, kuten nykyisenkin hallituksen kohdalla on käynyt ja käy jatkossa varmasti vieläkin enemmän. Joskus kiitoksen saaminen voi kestää kymmeniä vuosia.
Nyt tarvittaisiin koko oppositiolta jatkuvan hallituksen kampittamisen sijaan rakentavia ehdotuksia. Niitä Orpon hallitus on toivonut ja peräänkuuluttanut jo alusta alkaen. Jokaisen kansanedustajan pitää jo ymmärtää, mitä politiikka tarkoittaa: yhteisten asioiden hoitamista. Samassa veneessä ollaan, niin hallituksen kuin opposition äänestäjät. Leikkaaminen ei ole kirosana, kun se on tarpeelista. Näinhän se on sairaalan leikkausalissakin.
Martti Saarikoski
Seinäjoki