Nykyisin puhutaan paljon lasten kasvavasta ruutuajasta, ja ihan syystäkin. Lapsi ei osaa tai pysty säännöstelemään omaa ruudun käyttöään, samalla tavalla kuin ei karkin syöntiäkään. Nykyiset suositukset ovat jo hyviä, ne rajaavat somen yli 13-vuotiaille, ja netin kokonaan koulun aloittaneille. Itsekin jättäisin netin vain informaation hankkimiselle alakouluikäisille, jopa miettisin jospa yläkouluikäiset edes tarvitsevat somea. Osa hyötyy siitä, varsinkin ne, joilla on hankaluuksia ikätovereihin samaistumisessa, mutta teininä ihanteille on valtavan helppoa alistua. Masennus, yksinäisyys, syömishäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden ahdistus voivat pahentua somessa liikkuessa helposti vihapuheen, filttereiden ja eristäytymisen vuoksi.
Mielenterveysongelmista jatkaen; lyhyt videoformaatti, joka on valloittanut somen varsinkin vuoden 2020 jälkeen, on todella haitallinen. Se on tahallisesti rakennettu mahdollisimman addiktoivaksi, jonka huomaa jo formaatin yhtäläisyyksistä monien rahapelien kanssa. Tällä tarkoitan varsinkin voiton, eli hyvän videon löytämisen mahdollisuutta, ja helppoa tapaa siirtyä seuraavaan videoon ajattelematta. Lyhyet videot eivät edes opeta, sillä selatessa unohdat viimeisimmän videon siirtyessäsi seuraavaan. Miksi annamme lapsille tai edes nuorille loputtoman virran addiktoivaa sisältöä?
Monessa maassa ikärajoituksia on jo säädetty. Euroopan unionissa ikärajoituksia on pohdittu. Tämä on hienoa. Ainoa asia, joka tässä huolettaa, on yksityisyys.
Osassa maita ikää valvotaan niin, että sosiaalisen median sovellukset kysyvät henkilötodistusta. Luvataan, etteivät yhtiöt pidä näitä tietoja itsellään, vaan poistavat ne heti tarkastuksen suoritettuaan. Kuitenkin, kun tietomurtoja on tapahtunut, on käynyt ilmi, ettei mitään poisteta. Tämä on mielestäni suuri turvallisuusriski. Lasten netinkäytön valvomiseen ei siis tulisi käyttää henkilötodistuksen vaatimista, vaan se tulisi jättää vanhemmille.
Tämän kaiken minä sanon itsekin nuorena. En vielä osaa hallita omaa netinkäyttöäni kunnolla, vaan sorrun joskus kuluttamaan sisältöä koko iltapäiväksi. Ymmärrän kuitenkin, että sellainen selailu ei ole hyväksi edes silloin, kun muuta tekemistä ei ole. Toivon syvästi, että myös vanhemmat ja huoltajat ymmärtävät huoleni.