Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä. Voittaja julkistetaan 10. lokakuuta.
Quynh Tran on ehdolla esikoisromaanistaan Skugga och svalka (Förlaget 2021. ) Suom. Varjo ja viileys, (Teos 2021). Hän vastasi haastattelukysymyksiin sähköpostitse.
1. Kirjasi kertoo Pohjanmaalla asuvasta vietnamilaisesta perheestä. Keskushahmo ja minäkertoja on nuori poika. Tarina pyörii lapsen arkisen elämän ja havaintojen ympärillä ja tarinaan tulevat myös pienen pohjalaiskaupungin vietnamilaisyhteisön muut jäsenet. Mitkä olivat kirjoittamisen alkuasetelmat, miksi kirjoitit juuri tästä aiheesta?
– Halusin tutkia pikkuveli-isoveli-suhdetta, eli tässä minäkertojan ja Hieun suhdetta. Minäkertoja kunnioittaa että ihailee isoveljeään suuresti, katsoo häntä ylöspäin. Romaanini käsittelee myös paljon näkemistä ja valokuvaamista. Tämä tuli luonnostaan, koska huomasin kuvailevani asioita kuvin ja kohtauksin. Visuaalisuus on siis keskiössä.
2. Vanhempasi muuttivat Pietarsaareen 1989, samana vuonna jolloin synnyit. Millainen miljöö Pietarsaari oli kasvaa, millaisia muistoja sinulla sieltä on?
– Asuin tosiaan Pietarsaaressa koko lapsuuteni ja nuoruuteni, joten muistoja sieltä kertyi paljon. Saattaa olla, että niistä saadaan lukea sitten, jos vielä kirjoitan omaelämäkerrallisen romaanin.
3. Millaista oli kirjoittaa lapsen näkökulmasta?
– Se oli vaativaa! Kun kirjoittaa lapsen näkökulmasta, monenlaiset ansat vaanivat koko ajan. Tekstistä tulee helposti liian söpöä ja toisaalta surkuttelevaa, jos ei pidä varaansa. Enkä halunnut kirjoittaa sentimentaalista kirjaa.
4. Kirjan nimi, Skugga och svalka, eli Varjo ja viileys, avaisitko vähän sitä.
– Nimi onkin aika moniselitteinen. Mutta toivoakseni lukija ajattelee kirjan luettuaan että nimi on aivan oikea. Nimi liittyy vahvasti kirjan tematiikkaan, valokuvaukseen, kuvallisuuteen, estetiikkaan, hillintään. Nimi on mielestäni myös kaunis, ja onneksi myös suomenkielisessä nimessä on alkusointu.
5. Millaisia kirjoja luet itse mielelläsi?
– Pidän romaaneista, joissa on kokeellinen muoto. Viime aikoina olen nauttinut esimerkiksi unkarilaisen László Krasznahorkain ja itävaltalaisen Elfriede Jelinekin kirjoista. Ja ihan hiljattain olen inspiroitunut ruotsalaiskirjailijoiden Lina Wolffin ja Mara Leen teoksista, ne ovat nokkelia, radikaaleja ja hauskoja.
6. Jatka lausetta: Kirjoitan, koska…
– Kirjoitan, koska taide kiehtoo minua.
7. Mistä iloitset nyt?
– Iloitsen siitä, että syksy on koittanut ja voi taas ajatella kirkkaasti.
8. Mikä on suomenkielinen lempisanasi?
– Mukamas. Tällä sanalla ei vastinetta ruotsin kielessä, mutta minusta mukamas on sana jonka pitäisi olla ruotsin kielessä ja oikeastaan kaikissa muissakin kielissä.
9. Jos kirjastasi tehtäisiin elokuva, kenet näkisit mielelläsi ohjaajana, kenet rooleissa?
– ilmeinen vastaus tähän olisi Yasujirō Ozu, koska Skugga och svalka on hillitty perhedraama. Mutta jos saa vapaasti haaveilla, niin vastaan että ohjaaksi ottaisin John Cassavetesin, äitiä esittäisi Gena Rowlands ja nuori Nicolas Cage tekisi isoveljen roolin.
10. Mikä eläin olisit?
– Ehkä kurki, ne lentävät niin kauniisti. Tai sitten ilves. Ne ovat niin mystisiä, niitä on metsissämme, mutta ei niitä koskaan näe.
