Äskettäin uutisoitiin siitä, kun 15–17-vuotias lapsi vältti vankilaan määräämisen, vaikka rikos sitä normaalisti edellyttäisi aikuisella. Kirjansa lukenut oikeusoppinut oli sitä mieltä, että oli lapsen etu, kun sai olla vapaalla jalalla. Asian kaikkia vaikutuksia tulisi kuitenkin tarkastella avarammin kuin kategorisesti. Vapaalla ajelehtiva lapsi, joka on omiaan otollinen kohde jengirikolllisuuteen houkuteltavaksi, ellei jo ole sen piirissä, olisi ennemmin lapsen etu, että joku pysäyttäisi rikoskierteen.
Vankila ei ole enää tänä päivänä pelkästään rangaistuslaitos, varsinkaan nuorelle. Siellä on monenlaista ammattiauttajaa ja ohjausta tavalliseen elämän hallintaan. Pakollinen pysähtyminen ja vapauden menetys merkitsee myös, että yhteiskunta toimii ja tuo turvalliset puitteet ainakin hetkeksi: Se saattaa katkaista myös rikoskierteen ja verkostot alamaailmaan. Pysäyttämisellä voi olla uusia mahdollisuuksia arvioida omaa tilannetta.
Muutenkin tulisi vakavasti harkita 15 vuoden alarajan laskemista, kuten monessa maassa on tehtykin. Se antaisi yhteiskunnalle toimivaltaa pysäyttää lapsen rikoskierre ja merkitsisi silloin lapsen etua, vapaalle laskeminen ei aina sitä ole. Irrallaan olevalla lapsella on monia vaaroja nyky-yhteiskunnassa.