Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin siirtäminen Seinäjoelle ponnahti julkisuuteen piispalan homeongelman laukaisemana. Tilaisuuteen tarttui oitis piispa ja Seinäjoen johtavat kunta- ja seurakuntapoliitikot. Kirkonkranni olisi hetkessä tyhjennettävissä ”jumalallisiin” tarkoituksiin. Kuvan kera sitä lehdessä esiteltiin. Lapualla puolestaan kaupunginedustajat etsivät korvaavia tiloja mutta mikään ei näyttänyt kelpaavan. Piispan mielessä oli kai tehty ratkaisu siitä, että vain Seinäjoki on riittävän keskeinen ja lähellä hyviä junayhteyksiä. Piispa on hakenut kyseistä virkaa ja etäisyydet eivät ole siitään muuttuneet.
Hiippakunnan luottamushenkilöelin päätti pysyttää tuomiokapitulin Lapualla. Päätöksellä lienee vain symbolinen arvo. Kapitulinvirasto on jo siirretty Seinäjoelle väistötiloihin ja nyt piispan virka-asunto on hankittu mahdollisimman korkealta ja keskeltä kaupunkia. Tuomiokirkko on vielä Lapulla, ehkä sekin vain muodollisesti.
Historiasta olen lukenut piispojen vahvasta vallasta ja voimasta. Nykypäivän, Suomen luterilaisen kirkkokunnan piispojen olen olettanut olevan suhteellisen kansanomaisia, nöyriä kirkon ja seurakunnan palvelijoita sekä esivaltaa kunnioittavia. Tapahtunutta ei hälvennä sekään, vaikka toinen piispa rientää kertomaan muiden hiippakuntien asuntototeutuksista tai kirkkohallituksen tiedottaja vähättelee, että kaikki mitä kirkko tekee joutuu kritiikin kohteeksi. Pitää harkita tekemisiä ja muistaa Jeesuksen opit, se lienee kirkon perusta.
Onko lähihistoriassa ollut tilannetta jossa piispan toimintojen johdosta tapahtuu kirkosta eroamisia? Nyt on, surullista mutta totta.
Juhani Rytkönen vielä kirkon jäsen