Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on noin 350 kilometriä merkittyjä kesäreittejä. Niistä suurin osa soveltuu erinomaisesti juoksemiseen.
Polku kiemurtelee matalassa koivikossa ja nousee hiljakseen kohti Koivakeron lakea. Hiki valuu silmiin ja keuhkoissa polttaa, mutta mukavalla tavalla.
Jerisjärven rannalta Rauhalasta alkanut kolmen vartin juoksu-uurastus palkitaan keron huipulla.
490 metriä korkea Koivakero on ehkäpä paras paikka ihastella Länsi-Lapin maisemia. Yhdellä pyörähdyksellä näkee Ylläksen tunturit, Jerisjärven, Keimiötunturin, Pallaksen ja idänpuoleiset jängät ja outamaat.
Hörppy vettä, ja matka jatkuu pitkin kerojen ketjua kohti Pallasta. Alamäessä askel on kevyt. Täällä jos jossain kelpaa juosta.
Kolarin Ylläkseltä Enontekiön Hettaan ulottuva Pallas-Ylläksen kansallispuisto on polkujuoksijan unelmakohde.
Puistossa on noin 350 kilometriä merkittyjä kesäreittejä. Niistä suurin osa soveltuu oikein hyvin juoksemiseen.
Polkuverkostoa pitkin pääsee sujuvasti pitkän ja kapean kansallispuiston kaikkiin osiin, joten juoksijalla reittejä mistä valita lyhyistä muutaman kilometrin pyörähdyksistä pitkiin koko päivän lenkkeihin.
Juoksualusta vaihtelee. Suosituimmille reiteille on levitetty soraa ja jängät ylitetään yleensä pitkospuita myöten. Harvemmin käydyillä urilla polku on voinut kasvaa umpeen, ja reitin tunnistaa vain reittimerkeistä.
Hulppeinta on kuitenkin juosta avotunturissa. Siellä jalan alla on vuoroin sileää polkua ja vuoroin rakkakivikkoa.
Tiheimmillään polkuverkosto on Ylläksen kupeessa.
Yllästunturin juurella Äkäslompolossa suuren osan vuodesta asuvan Mikko Lampisen suosikkilenkkejä on kiertää juosten Kesänkitunturi.
Jos aikaa ja energiaa riittää, lenkkiä voi pidentää nousemalla Kukastunturin päälle tai kiertämällä tunturin lisäksi myös Kesänkijärven.
Toinen Lampisen suosikki on juosta Pallaksella Vuontisjärveltä Pallaksen hotellille.
–Siinä pääsee näkemään Hetta-Pallas -reitin parhaat maisemat. Reitin juokseminen vaatii hieman järjestelyä, sillä kyseessä ei ole ympyräreitti, hän sanoo.
RIKU LAVIA
Juttu on julkaistu lehdessä 14.7.2017