Työehtosopimus ei ole mikä tahansa sopimus. Ei varsinkaan nyt istuvan porvarihallituksen aikana. Hallitus yksipuolisesti ja yhteistyössä EK:n kanssa haluaa lakiheikennyksillä viedä pohjan pois koko suomalaisesta sopimusjärjestelmästä. He pyrkivät tekemään työntekijöistä pelkkiä äänettömiä kuunteluoppilaita, kuin oli 1930-luvun Suomessa.
Ay-liike on ottanut hallituksen ja EK:n asettamat uudet haasteet ja työtaistelutilaukset vastaan. Herroille ei käsiä nosteta pystyyn. Työntekijöiden oikeuksia ja etuja puolustetaan jatkossakin. Työkalupakin vahvimmat välineet on jouduttu ottamaa käyttöön.
Lakko on työntekijän vahva ääni ja mielipide EK:n haluamalle linjalle. Tässä on kysymys pysyvästä ristiriidasta työn ja pääoman välillä. Suurten pääomien luvattu linnake EK on päättänyt, että ay-liike pitää alistaa herrain tahtoon. Haluavat samalla pysyvän sisällissodan työmarkkinoille.
Teollisuusliitto on keskeisenä liittona ottanut asemat lakkoilun kärjessä ja muilta liitoilta siihen tukea saaden. Työntekijöiden asemat kun ovat yhteiset. Neuvotteluita kyllä käydään, mutta tuloksia niissä ei yrityksistä huolimatta ole vielä näköpiirissä. Työtaistelut teollisuudessa jatkuvat.
Työntekijäin toimeentulo ja sopimusten muu sisältö eivät ole mitään yksipuolinen läpihuutojuttu. Työelämän ja ammattialojen kenttä on laaja ja monisyinen. Kaikkien on tultava palkalla toimeen ja kaikki ovat sen ansainneet. Teollisuusliitossa se tiedostetaan ja tahtotila on sen mukainen, eli yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Tämän istuvan porvarihallituksen aika on korostanut työntekijöiden ammatillisen ja yhteiskunnallisen edunvalvonnan merkitystä. Työntekijät kyllä muistaavat, miten meitä on kohdeltu.
Huhtikuun vaaleissa tullaan varmaan myös näkemään hallituksen vastainen ja työntekijöiden ääntä selvästi puolustava lopputulos.
Historian valossa Suomi ei olisi Suomi ilman työntekijöiden ammatillista ja yhteiskunnallista aktiivisuutta. Se on pitänyt sisällään paljon lakkoja ja muita vaikuttamisen tapoja.
Oikeuksia ja etuja ei ole kukaan työntekijöille koskaan tarjonnut. Niiden puolesta on pitänyt aina kamppailla. Yli sukupolvien ajan on työehdoista ja palkoista väännetty kättä, niin valtakunnallisesti, kuin työpaikoilla.
Työntekijöiden joukoista löytyy toki yksilöitä, jotka uskottelevat, että joku YTK olisi liitto, joka hoitaa työntekijän asiat työelämässä. Se on sitä suurinta itsensä huijaamista.
Varmaan lakkojen myötä monet silmät avautuvat ja näkemykset selkiytyvät. Käytäntö kun todistaa, että ay-liikettä ja ammattiliittoja on tarvittu ennen ja tarvitaan nyt, sekä tulevaisuudessa.
Arne J. Mäenpää
Vaasan Metallityöväen ao. 28:n jäsen