Jo joutui armas aika, mutta miten sujuu tulevaisuus?
Suomi sai jälleen noin 35 000 uutta ylioppilasta. Ensi viikon lauantai on monelle tulevaisuuden ensimmäinen päivä, kun vastavalmistuneet laskevat päähänsä valkolakin ja ovat viisaampia kuin ovat koskaan aikaisemmin olleet tai tulevat ehkä koskaan olemaan.
Valmistuin ylioppilaaksi, kun 1990-luvun lama oli juuri selätetty ja nousukiito alussa. Meillä valmistuneilla oli vahvasti mielessä työllistymisen ongelmat, pelotteena työttömyys. Vanhemmat kehottivat harkitsemaan tarkkaan, mihin kouluttaudun, etten opiskele työttömäksi. Halusin taidealalle, mutta hylkäsin sen. Liikaa kilpailua, liian vähän työllistymismahdollisuuksia. Viiden vuoden maisterikoulutuksella suoraan kortistoon tuntui huonolta vaihtoehdolta. Opiskelupaikan valinnan teki vielä hankalammaksi se, että silloinkin tiedettiin, mistä Suomi oli tulossa, muttei sitä, minne oltiin menossa.
Tämän hetken nuoret ovat monella tapaa samassa tilanteessa. Suomi rimpuilee edelleen laskusuhdanteessa. Vaikka tätä tekstiä kirjoittaessani Tilastokeskus tiedotti, että työttömyys laski alle kymmenen prosentin, on tilanne työmarkkinoilla edelleen haastava. Tulevaisuuden noususuhdannealaa ei ole vielä löydetty, eivätkä kaikkia kiinnosta alat, joilla nyt tuntuu riittävän töitä. Ammattia miettivän nuoren tehtävä ei ole helppo ja omaa tulevaisuutta määrittäviä askelmerkkejä pitää miettiä tarkasti. Haaveita voi olla monia, mutta oma toiveammatti ei välttämättä ole realistinen mahdollisuus. Lisäksi koulujen ensikertalaiskiintiöt asettavat paineita tekemään heti oikean uravalintaratkaisun. Moni nuori ei ole valmis siihen, vaikka yhteiskunta kannustaa juuri toiseen suuntaan: Mahdollisimman nopeaan valmistumiseen.
Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan nuoret ottavat opiskelu- ja uravalinnat vakavasti. Neljännes lukiolaisista ja jopa kolmasosa tytöistä pitää tutkimuksen mukaan välivuoden.
Niin tein minäkin. Välivuodella on monia syitä, mutta tärkeää on käyttää aika hyödyksi. Välivuosi on tarpeellinen, jos sen aikana pystyy selkeyttämään ajatuksiaan ja hankkimaan työ-, opiskelu- ja elämänkokemusta. Tässä me yritysten avainhenkilöt voimme auttaa tarjoamalla työkokeilupaikkoja nuorille tekijöille.
Jos nuori jää välivuodelle, häntä ei saa jättää yksin, vaan ohjata oikeiden oikeaan suuntaan. Monelle ilman koulupaikkaa jääminen voi olla myös romahduttavaa, jolloin tarvitaan myös tukea.
Vaikkei tulevaisuuden ovet vielä aukeakaan, se ei ole maailmanloppu. Ei minustakaan tullut taiteilijaa, eikä graafikkoa. Pari vuotta harkittuani minusta tuli lopulta toimittaja, eikä se ollut lopulta ollenkaan huono vaihtoehto. Se oli mahdollisuus uusille unelmille.
Laura Syväoja
päätoimittaja