Vietämme viimeistä kesää vanhalla alkoholilailla. Uusi laki astuu voimaan vuodenvaihteessa. Jos se on kaavaillun kaltainen, luvassa on selkeitä löyhennyksiä.
Sanotaan, että turhan tiukkaa sääntelyä pitäisi purkaa. Ihminen ei repsahda ongelmakäyttäjäksi vain siksi, että alkoholia saa helposti. Keski-Euroopassahan juominen on maltillisempaa, vaikka rajoitteita on vähemmän.
Sanotaan myös, että holhous ei ratkaise ongelmia. Alkoholisti löytää kyllä alkoholinsa, vaikka sen myynnissä kuinka olisi monimutkaisia rajoitteita.
Oikea mielipide tuntuu olevan se, että rajoitteista on pelkkää harmia. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Löyhemmän alkoholilain seurauksissa on vivahteita yhtä paljon, kuin keskuudessamme on erilaisia lähtökohtia alkoholinkäyttöön.
Lakimuutos vaikuttaa erityisesti rajalla keikkuviin alkoholinkäyttäjiin, joilla on vielä jonkinlainen, rakoileva ote asiaan. He ovat se rajapinta, missä lakimuutos tuntuu.
Kuinka paljon heitä on, sitä ei voi tietää. Rajapinnan alkoholistit elävät normaalin näköistä elämää niin kauan, kun he vielä saavat otettua käsistä lipeävät tilanteet uudelleen haltuun. Jokainen känni on kuitenkin pieni, väliaikainen kontrollin menettäminen.
Kaikki runsaasti alkoholia kuluttavat eivät ole rajapintaa. Kostea opiskelijaelämä ei vielä tarkoita rajalla keikkumista, eikä se, jos joku leikillisesti kutsuu itseään alkoholistiksi.
Rajapinnan alkoholisti joisi helposti pari vuorokautta nukkumatta. Useimmiten hän painuu vastentahtoisesti kotiinsa, kun lähipubi menee kiinni.
Ensi vuonna tuo pubi saa myydä alkoholia neljään saakka ja olla avoinna vaikka ympäri vuorokauden. Asiakkaan on kenties mahdollista tilata juuri ennen myynnin lopettamista muutama pullo juomaa pöytään ja nauttia aamunkoittoon asti, kuten Panu Jansson pohtii (City 20.5.2016).
Rajalla keikkuvalle alkoholi on aina mahdollisuus, joka väijyy olkapäällä. "Joko nyt", hän miettii lauantaisin heti aamusta lähtien. Jos hän ei löydä jääkaapistaan juotavaa, hän saattaa vielä vastentahtoisesti myöntyä odottamaan iltaan saakka selvin päin.
Ensi vuonna hänen ei tarvitse, sillä Woltin kaltaiset palvelut voivat toimittaa alkoholijuomia suoraan kotiovelle.
Rajalla keikkuva ei koskaan unohda juoda, jos siihen on mahdollisuus. Ulkona syödessä ehtii ottaa ruokakaljan lisäksi toisenkin, jos seuralaiset syövät rauhalliseen tahtiin.
Työssäkäyvällä rajapinnan alkoholistilla mahdollisuudet ovat niin harvassa, että on pidettävä kiirettä. Ensi vuonna tilaisuudesta voi ottaa kaiken irti juomalla kolmosoluen sijasta nelosolutta.
Uusi alkoholilaki luultavasti keikauttaa osan rajalla keikkuvista sinne huonommalle puolelle. Toivottavasti se saa heidät hakemaan apua.
Silloin keikahdus voi olla hyväksi. Ikuinen tasapainoilu on varmasti suunnattoman raskasta. Itse tunnen vain sokerikoukun, mutta tiedän kyllä, millaista on harkita karkkikaupassa käymistä aamusta lähtien. En toivoisi, että kukaan tuhlaisi päiviään loputtomaan itsensä kanssa vääntämiseen.
Kieltoja ja rajoitteita ei voi pitää yllä vain rajapinnan alkoholistien suojelemiseksi. On kuitenkin myönnettävä, että lakimuutoksen seuraukset eivät ole kaikille ihmisryhmille pelkästään hyviä.
MIRA MANNERSOLA