Sisko tuli tiistaina maailmalta, jota oli kiertänyt puoli vuotta tyttäriensä kanssa.
Ja minä kun haaveilin samaan aikaan Hyllykallion ladusta, Tanelinlammen avantosaunasta ja joogasta päiväkodin lattialla – kaikki alle kilometrin päässä kotikonttorista.
Vanhempamme eivät ymmärrä, miten pystyivät kasvattamaan samoilla eväillä kaksi lasta, joista toinen upposi lähiseudun lutakoihin ja toinen sinkoutui maata kiertävälle radalle.
Eihän sitä pidä ihmetellä. Useamman kuin yhden lapsen kasvattajat tietävät jälkikasvun kulkevan omia polkujaan, vaikka ympäristö- ja perintötekijät olisivat aivan samat.
Mutta se lähi ja kauko? Molemmissa on tietysti puolensa.
Kuudentoista kaukomaan kierrokselta kotiutunut sisar ylistää Suomea sujuvaksi, luotettavaksi ja turvalliseksi maaksi, jonka ihmisoikeuksia hän osaa arvostaa kunnolla vasta nyt. Hienoja mainesanoja satavuotiaalle.
Lähimatkailu mullistaa maailmankuvaa toisella tavalla.
Olen alkanut ajatella, että asioihin syventyminen vaikuttaa arkeen sitä enemmän, mitä lähempänä ne ovat. Lähimetsän, kotikaupungin ja naapuripitäjän löydöt heiluttelevat elämän nurkkakiviä väkevämmin kuin kaukaiset nähtävyydet.
Sitä paitsi Kauhajoen kansallispuistoissa ehtii käymään päivässä, mutta Japanin matkarahoja etsitään vaimon kanssa aina vain.
Tämä on matkailun suhteellisuusteoriani: aarteiden painoarvo kasvaa käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön. Pee on aa jaettuna em toiseen.
Lähimatkailun ihme kolahti lopullisesti, kun tehtiin Tervareitin melontakartoitus koskihäjyjen porukalla.
Luulin tuntevani maakuntani, mutta tekojärviseudun vieressä avautuikin oikea Järviseutu.
Soinissa ja Lehtimäellä ollaan kuin Alpeilla. Maailman melskeet unohtuvat Lappajärven Selkäsaaressa. Vimpelin Saarikentän takana kuohuu maakunnan kiehtovin koskiväylä. Ja Evijärvi on pala järvi-Suomea lakeuksien maakunnassa!
Filosofi Timo Airaksinen voisi ehkä tukea teoriaani. Hän sanoo lainaavansa vaasalaiselta veljeltään auton, kun haluaa oikein seikkailla. Sitten filosofi ajelee ympäri Sundomia, koska missään matka ei käy sen paremmaksi. Hän väittää keksineensä paikan hallinnan maagisen kaavan: paikka on paikka, koska jossain täytyy olla joka tapauksessa.
Teorioiden tukimieheksi voisi kukaties saada Antti Tuurin, joka on ihastellut Kauhavaltakin löytyvän vielä teitä, joita ei ole koskaan ajellut.
Sellainen on lähimatkailun suppea suhteellisuusteoriani. Kypsymässä on myös elämisen yleinen suhteellisuusteoria, mutta siihen voidaan palata paremmalla ajalla.
Tuli nimittäin ilo kirjoittaa kerran kuussa tällä paikalla, tässä lehdessä, jossa kirjoittajan polkuni alkoi kolmannesvuosisata sitten kesätoimittajana.
Nykyisiä titteleitä ovat freelance-toimittaja ja yksinyrittäjä, kirjojen tekijä ja lukija, niksologi ja melova paappa.
Tervetuloa siis mukaan tällekin jännittävälle tutkimusmatkalle. Se on nimittäin aivan selvä, että vieressämme on hämmästyttävä, tuntematon, tutkimaton maailma, johon uppoutumisen jälkeen elämä ei ole entisensä.
Anssi Orrenmaa
Kirjoittaja on pienyrittäjä, joka ei ole vieläkään saanut kokoon Japanin-matkan rahoja.