Tänä keväänä tehdään valtakunnallinen selvitys saamen opetuksen tarpeesta. Tavoitteena on tarjota etäopetusta, jotta saamelaislapset voisivat saada oman kielen opetusta asuinpaikasta riippumatta.
Suomen saamelaislapsista ja -nuorista jopa 70 prosenttia asuu muualla kuin saamelaisalueella eli pohjoisimmassa Lapissa.
Näin arvioi Saamelaiskäräjät, joka vastaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta Suomessa.
Saamelaisalueella saamen kielen asema kouluissa on turvattu, mutta muualla tilanne on suorastaan huono. Kielen oppiminen on pitkälti perheen varassa.
–Ilman muuta opetusta on liian vähän, sanoo Saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari.
Opetuksen saaminen riippuu siitä, mitä kunnat ovat valmiita tarjoamaan. Laki velvoittaa vain saamelaisten kotiseutualueen kuntia eli Enontekiötä, Utsjokea, Inaria ja Sodankylää.
Muille kunnille on tarjolla velvoitteen sijaan porkkanaa. Opetushallitukselta voi saada valtionavustuksena 21 euroa tunnilta, mutta Ulla Aikio-Puoskarin mukaan se ei kata likimainkaan kuluja.
–Tilanne on ollut todella sekava, ja siksi olemme ministeriöltä vuosikausia vaatineet, että asia pitäisi saada järjestykseen. Monissa kaupungeissa lähiopetusta on järjestetty satunnaisesti sen mukaan, mistä koulusta on sattunut löytymään opettaja.
Saamelaisten näkökulmasta asia on tärkeä. Alle 18-vuotiaita saamelaislapsia asuu saamelaisalueen ulkopuolella vajaat parituhatta. Kaksi vuotta sitten tehdyssä selvityksessä heistä saamen opetusta sai vain vajaat sata.
–Onhan se kielten tulevaisuuden kannalta todella huolestuttavaa, että paristatuhannesta lapsesta vain alle sata on saanut edes sitä vähäistä opetusta, Aikio-Puoskari sanoo.
Tiistaina 6. helmikuuta juhlitaan saamelaisten kansallispäivää.
Opetuksen tarpeesta tekeillä jättiselvitys
Tilanteeseen on lähdetty hakemaan valtakunnallista ratkaisua. Saamelaiskäräjät ja Opetushallitus pyrkivät kartoittamaan saamen kielen opetuksen tarpeen koko maassa.
Tulossa on pilottihanke, jossa kehitetään opetusta, jota lapset ja nuoret voisivat saada riippumatta siitä, missä asuvat. Tarkoitus olisi tarjota jo ensi syksystä alkaen etäopetusta kaksi tuntia viikossa.
Tähän saakka opetusjärjestelyt ovat olleet eri puolilla maata varsin kirjavia, ja pahimmillaan opetus on voinut loppua kesken vuoden.
Rovaniemellä vanhemmatkin ovat olleet hyvin ärtyneitä tilanteeseen. Viime talvena opettajaa ei saatu lainkaan.
–Opettajaa on haettu niin huonoilla ehdoilla, muutamalla viikkotunnilla, että eihän sellaiseen löydy tekijää, Aikio-Puoskari sanoo.
Täksi talveksi tilanne muuttui, kun kaupunki palkkasi määräaikaisen, kokoaikaisen opettaja-hanketyöntekijän, joka opetuksen ohella tekee suunnitelmaa kaksikielisen opetuksen järjestämiseksi.
Mallia voidaan ottaa pian Helsingistä, jossa on päätetty aloittaa ensi syksynä osin kaksikielinen perusopetus, jossa siis tarjotaan opetusta sekä suomeksi että saameksi.
Oulu käy hyvästä esimerkistä
Hyvänä esimerkkinä Aikio-Puoskari mainitsee Oulun, missä saamen opetus on käytännössä vakiintunut, vaikka pysyvää rahoitusta ei olekaan. Opetus on keskitetty yhdelle koululle, ja kaupungissa on oma vastuuhenkilö saamen opetukseen.
Vireillä olevalla hankkeella tavoitellaan sitä, että saamen kielen opetuksen järjestäminen olisi kunnille nykyistä helpompaa. Nykytilanteesta Aikio-Puoskari toteaa, että vaikka opetuksen järjestäminen ei ole kunnille lakisääteistä, kyseessä on pikemminkin moraalinen velvollisuus kuin vapaaehtoinen hyvän tahdon ele.
Usein opetusta suorastaan vaaditaan.
–Paine (opetuksen järjestämiseen) on kasvanut kovasti, Aikio-Puoskari sanoo.
Niitä perheitä, jotka toivovat omalle lapselleen saamenopetusta, Aikio-Puoskari suosittaa ottamaan yhteyttä rehtoriin. Rehtori voi puolestaan kysyä neuvoa saamelaiskäräjiltä.
Tiia Haapakangas
